Almost Surely Game Theory and the Use of Stance Markers in Academic Research Articles
Kuivalainen, Tuomo (2016)
2016
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605201626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605201626
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu tutkielmassani sitä, miten nk. asenteenilmaisimet esiintyvät akateemisessa kielessä peliteorian tieteenalan aikakausjulkaisuartikkeleissa.
Peliteoria on sovelletun matematiikan osa-alue, joka tutkii ihmisten (tai agenttien ) välistä strategista vuorovaikutusta. 1940-luvulla syntyneen peliteorian ytimessä on ajatus, jonka mukaan agentit toimivat hyötynsä maksimoimisessa strategisesti, ottaen huomioon muiden agenttien strategiat. Peliteoriaa on sovellettu niin talous-, yhteiskunta-, kieli- kuin luonnontieteissäkin.
Tutkimukseni teoria pohjaa aiempaan työhön tieteenalojen asenteenilmaisimien käytöstä (Hyland 2005, McGrath & Kuteeva 2011). Aiemmassa kirjallisuudessa asenteenilmaisinten määrää eri tieteenalojen tutkimusartikkeleissa on tutkittu, ja eroavaisuuksien pohjalta tieteenalojen jakoa etenkin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteenaloihin.
Tutkimusmateriaalini on kerätty vertaisarvioidusta tieteellisestä aikakausjulkaisusta International Journal of Game Theory. Otos koostuu 11 tutkimusartikkelista vuosilta 1998-2013.
Tutkimusasettelussani asenteenilmaisimet ovat jaoteltu neljään luokkaan: varauksiin (hedge), vahvistajiin (booster), asenteen osoittajiin (attitude marker) ja itsen mainintoihin (self-mention). Jako on tehty Hylandin (2005) aiemman tutkimuksen mukaan, jotta tulosten tarkastelu muihin tieteenaloihin nähden on mahdollista.
Tuloksissa määrällisellä tiedolla tarkastellaan asenteenilmaisimien yleisyyttä sekä sitä mikä osuus kullakin neljällä kategorialla on asenteenilmaisimien kokonaismäärästä. Niiden asiayhteyttä ja käytön monimuotoisuutta havainnollistetaan materiaalista poimittujen esimerkkien avulla. Asenneilmaisimien käyttö on merkki akateemisen kielen retorisesta luonteesta, ja näyttää kuinka kirjoittajat argumentoivat väittämiään.
Tarkastelussani selviää, että peliteoriassa on paljon yhteistä teoreettisen matematiikan kanssa, mutta siihen verrattuna peliteoriassa on eroavaisuuksia itsen mainintojen ja asenteen osoittajien osuuksissa. Matematiikka ja peliteoria eroavat myös muista luonnontieteellisistä aineista, joten jaottelu pelkkiin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin ei asenteenilmaisimien osalta vaikuta yksinkertaiselta. Varaukset ja vahvistajat esiintyvät peliteoriassa osassa tapauksista pareittain tai ryhmissä, ja niitä käytetään monipuolisesti sekä omien että aiemman kirjallisuuden väitteiden merkitsemisessä epävarmaksi tai varmaksi.
Peliteoria on sovelletun matematiikan osa-alue, joka tutkii ihmisten (tai agenttien ) välistä strategista vuorovaikutusta. 1940-luvulla syntyneen peliteorian ytimessä on ajatus, jonka mukaan agentit toimivat hyötynsä maksimoimisessa strategisesti, ottaen huomioon muiden agenttien strategiat. Peliteoriaa on sovellettu niin talous-, yhteiskunta-, kieli- kuin luonnontieteissäkin.
Tutkimukseni teoria pohjaa aiempaan työhön tieteenalojen asenteenilmaisimien käytöstä (Hyland 2005, McGrath & Kuteeva 2011). Aiemmassa kirjallisuudessa asenteenilmaisinten määrää eri tieteenalojen tutkimusartikkeleissa on tutkittu, ja eroavaisuuksien pohjalta tieteenalojen jakoa etenkin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteenaloihin.
Tutkimusmateriaalini on kerätty vertaisarvioidusta tieteellisestä aikakausjulkaisusta International Journal of Game Theory. Otos koostuu 11 tutkimusartikkelista vuosilta 1998-2013.
Tutkimusasettelussani asenteenilmaisimet ovat jaoteltu neljään luokkaan: varauksiin (hedge), vahvistajiin (booster), asenteen osoittajiin (attitude marker) ja itsen mainintoihin (self-mention). Jako on tehty Hylandin (2005) aiemman tutkimuksen mukaan, jotta tulosten tarkastelu muihin tieteenaloihin nähden on mahdollista.
Tuloksissa määrällisellä tiedolla tarkastellaan asenteenilmaisimien yleisyyttä sekä sitä mikä osuus kullakin neljällä kategorialla on asenteenilmaisimien kokonaismäärästä. Niiden asiayhteyttä ja käytön monimuotoisuutta havainnollistetaan materiaalista poimittujen esimerkkien avulla. Asenneilmaisimien käyttö on merkki akateemisen kielen retorisesta luonteesta, ja näyttää kuinka kirjoittajat argumentoivat väittämiään.
Tarkastelussani selviää, että peliteoriassa on paljon yhteistä teoreettisen matematiikan kanssa, mutta siihen verrattuna peliteoriassa on eroavaisuuksia itsen mainintojen ja asenteen osoittajien osuuksissa. Matematiikka ja peliteoria eroavat myös muista luonnontieteellisistä aineista, joten jaottelu pelkkiin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin ei asenteenilmaisimien osalta vaikuta yksinkertaiselta. Varaukset ja vahvistajat esiintyvät peliteoriassa osassa tapauksista pareittain tai ryhmissä, ja niitä käytetään monipuolisesti sekä omien että aiemman kirjallisuuden väitteiden merkitsemisessä epävarmaksi tai varmaksi.