Favela media activism. Political trajectories of low-income Brazilian youth

Abstract

Mikä saa vähävaraiset nuoret osallistumaan arkensa keskellä poliittisesti virittyneisiin mediahankkeisiin? Tässä tutkimuksessa analysoidaan etnografisella otteella, miten Brasilian Rio de Janeiron faveloissa asuvat nuoret käyttävät mediaa (radio, sanomalehdet, kamerat, matkapuhelimet ja verkko) ja toteuttavat journalistisia toimintatapoja puolustaakseen ihmisoikeuksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Favelanuorten media-aktivismi asettuu tutkimuksessa osaksi jatkumoa, joka juontaa juurensa 1800-luvun poliittiseen vastarintaan faveloissa.

Tutkimus perustuu nelivuotiseen etnografiseen kenttätyöhön (2011–2014), johon sisältyi keskusteluja, haastatteluja ja havainnointia sekä osallistumista nuorten toimintaan verkossa ja faveloiden arjessa. Favelat ovat Brasilian kaupunkien köyhiä ja tiheästi asuttuja alueita, jotka ovat historian saatossa kärsineet syrjinnästä, hallinnollisesta laiminlyönnistä, huumekaupasta ja väkivallasta. Tutkimuksen avainkäsitteellistys faveloiden media-aktivismi viittaa favelan yksittäisten asukkaiden tai siellä vaikuttavien yhteisöjen tapaan toimia mediassa ja median kautta eli käyttää mediaa yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen välineenä. Faveloiden asukkaat toisin sanoen toteuttavat kansalaisuuttaan media-aktivismin kautta. Kyseessä on arkinen tapa taistella ihmisoikeuksien puolesta, lisätä tietoutta sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden seurauksista ja mobilisoida toimintaa, joka haluaa vastustaa syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta, herättää julkista keskustelua ja lopulta myös vaikuttaa yhteiskunnassa tehtäviin poliittisiin päätöksiin.

Tarkastelua ohjaa kaksi tutkimuskysymystä: (a) mitkä ovat faveloiden media-aktivismin pääpiirteet ja (b) mikä selittää favelanuorten kansalaisaktivismiin liittyvää mediankäyttöä ja journalistista toimintaa. Kysymykset heijastavat tutkimuksen kahta toisiinsa kietoutuvaa tavoitetta. Niistä ensimmäinen on tuottaa yksityiskohtaista ymmärrystä media-aktivismin käytännöistä faveloissa. Koska sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja mediakäytön yleisyys ovat globaaleja ilmiöitä, tutkimuksen tulokset voivat hyödyttää muissakin yhteiskunnallisissa konteksteissa toimivia tutkijoita ja auttaa kansalaisyhteiskunnan ruohonjuuritason toimijoita kehittämään samankaltaisia, alhaalta ylöspäin ponnistavia hankkeita. Toinen tavoite on kehittää media-aktivismin tarkasteluun lähestymistapoja, jotka ulottuvat median tasoa laajemmalle. Tällaiset lähestymistavat ottavat huomioon myös ne rakenteelliset ja vuorovaikutukseen liittyvät tekijät, jotka jäsentävät media-aktivismia sekä yksilöiden poliittisen kehityskaaren että kollektiivisen toiminnan kannalta.

Tutkimus kuvaa niin kansalaisjärjestö- kuin kansalaislähtöisiäkin mediahankkeita valottaen tätä kautta mediakasvatuksen ja media-aktivismin välistä suhdetta. Tutkimuksessa kehitetyn ja sovelletun teoreettisen viitekehyksen avulla on mahdollista pureutua tapaan, jolla vuorovaikutukselliset ja rakenteelliset tekijät muotoilevat yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa luokkapohjaisessa ja uusliberalistisessa kontekstissa.

Tutkimuksen löydöksillä on huomattavaa tieteidenvälistä merkitystä. Tutkimus osoittaa, kuinka media-aktivismi asettuu osaksi vähävaraisten ihmisten kollektiivisen toiminnan jatkumoa ihmisoikeusloukkauksien ja syrjinnän vastaisessa toiminnassa Rio de Janeirossa. Tutkimus tekee myös näkyväksi, miten mediakasvatus on edistänyt faveloiden asukkaiden media-aktivismia. Lisäksi tutkimuksessa valotetaan yksityiskohtaisesti, kuinka jokapäiväiset kohtaamiset vaikuttavat sekä nuorten kykyyn selviytyä vaikeuksista että olla itse muutoksen tekijöitä.

What explains the engagement of low-income youth in media initiatives for political purposes in everyday life? This study investigates ethnographically the uses of media (radio, newspapers, cameras, mobile phones, and internet) and practices of journalism for human rights and social justice among young residents of Rio de Janeiro’s favelas. The personal trajectories in media activism are contextualized against the history of political resistance of the poor in Brazil since the 19th century.

The research is based on four years (2011-2014) of ethnographic fieldwork, including conversations, interviews, observations and participation in online and offline actions with young favela residents. Favelas are overpopulated and poor urban areas, which have historically suffered from discrimination, governmental neglect and drug trade related armed conflicts. The key notion of favela media activism refers to individual and collective actions in, through and about media. These media-related actions represent the enactment of citizenship in favelas. As part of their everyday struggles for human rights, young favela residents engage with media and journalism to raise awareness about the consequences of social inequality, to mobilize actions against discrimination and injustices, and to generate public debates for changes in politics and society.

The study addresses two research questions: (a) what characterizes favela media activism and (b) what explains the uses of media and the journalistic practices of young favela residents for acts of citizenship. These questions reflect the interrelated core objectives of the study. One of them is to get a detailed understanding of media activist practices in the favelas. Considering that social inequality and the popularization of media are global phenomena, this knowledge may inform debates among scholars, civil society actors and grassroots activists about how (or whether) those specific experiences could suit as examples of (or models to) similar bottom-up initiatives in other social contexts. The other objective is to approach media activism not only by focusing on media, but also by addressing social class, individualization and interpersonal interactions as integral aspects of individual and collective processes of engagement – trajectories – in media activism.

The study provides detailed analyses of media initiatives both by non-governmental organizations (NGOs) and autonomous groups of young people. The findings shed light on the relationship between media education and the engagement in media activism. Most importantly, the study makes visible how different interactions (with family members, friends, neighbors, peers at educational environments, and activists) relate to individual and collective actions in a context of social inequality and neoliberalism.

The findings of this study have significant interdisciplinary relevance. From a postcolonial perspective, the study identifies how media activism is part of a long tradition of mobilization and collective action against human rights violations and discrimination among low-income populations of Rio de Janeiro. The study also shows how media educational initiatives by non-governmental organizations have contributed to the engagement of residents in media activism. In addition, it describes in detail how interactions in everyday life affect how young people in favelas cope with hardships and become agents of change.