Sosiaalipolitiikkaa budjettikurin ehdoilla: Kreikan sopeutusohjelmat ja sosiaalipolitiikan eurooppalaistuminen diskursiivisen institutionalismin näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkimuksessa analysoidaan Kreikan sopeutusohjelmien muodossa tapahtuvaa sosiaalipolitiikan eurooppalaistumista osana EU:n muuttuvaa taloudellista hallintaa. Tutkimuksessa selvitetään, miten keskeiset EU-toimijat tuottavat diskursiivisesti niitä poliittisia ja taloudellisia tosiasioita, jotka edellyttävät ohjelmien kaltaista politiikkaa. Ohjelmat edustavat EU:n taholta merkittävää pyrkimystä uudistaa kreikkalaisen hyvinvointivaltion perustoimintoja.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa diskursiivinen institutionalismi, jonka otaksumana on toimijoiden pyrkimys instituutioiden ylläpitämiseen tai muuttamiseen tavoitteellisen diskursiivisen kommunikaation kautta. Tätä teoreettista lähtökohtaa täydennetään EU:n ja jäsenvaltioiden vuorovaikutusta tarkastelevasta eurooppalaistumistutkimuksesta omaksutuilla käsitteillä mukautumispaineet ja yhteensopivuus. Tutkimuksessa Kreikkaan kohdistuvia eurooppalaistumispaineita ja sosiaalipolitiikan sektorien yhteensopivuutta eurooppalaisten vertailukohtien kanssa tarkastellaan diskursiivisesti tuotettuina tosiasioina. Tutkimuksen aineistona toimivat Kreikan sopeutusohjelmien viralliset asiakirjat ja raportit sekä Euroopan komission, Eurooppa-neuvoston, euroalueen huippukokouksen ja euroryhmän tuottamat puheet ja julkilausumat. Tutkimuksen metodologiset valinnat perustuvat kehysanalyysin ja tulkinnallisen prosessin seurannan yhdistelmään.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kreikan velkojat tuottavat Kreikkaan kohdistuvia mukautumispaineita viittaamalla ohjelmien edellyttämän budjettikurin välttämättömyyteen ja myönteisiin vaikutuksiin pitkällä aikavälillä. Ohjelmien vaihtoehtoja suljetaan pois viittaamalla tällaisten ratkaisujen haitallisiin sosiaalisiin vaikutuksiin. Lisäksi ohjelmien Kreikalle asettamia velvoitteita tuotetaan viittaamalla ohjelmiin solidaarisuutena sekä Kreikan eurooppalaiseen identiteettiin. Sosiaalipolitiikan yhteensopimattomuudesta tuotetaan merkittävä sopeuttamista edellyttävä tekijä viittaamalla sosiaaliturvan eri muotojen tehottomuuteen ja eri työntekijäryhmien eriarvoiseen kohteluun työmarkkinoilla. Uudistusten kielteisiin vaikutuksiin kiinnitetään vain vähän huomiota. Ohjelmien sosiaalisia vaikutuksia käsitellään ensimmäisen ohjelman aikana suhteessa ohjelmien hyväksyttävyyteen. Toisen ohjelman aikana sosiaalisiin vaikutuksiin on kiinnitetty kasvavaa huomiota, mutta näihin vaikutuksiin reagointi on alisteista budjettikurille.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että Kreikan sopeutusohjelmat edustavat EU:n uuden taloudellisen hallinnan tuottamaa uudenkaltaista eurooppalaistumista, jonka hallitsevana piirteenä on integraation sosiaalisten tavoitteiden alistaminen taloudellisille tavoitteille. Uusi eurooppalaistuminen lisää EU-tason hallinnan vaikutusta jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikassa ja vahvistaa erityisesti komission asemaa osana tätä kehitystä.