Arrow'n mahdottomuusteoreeman soveltaminen vaalijärjestelmien vertailussa
Harmokivi, Aleksi (2016)
2016
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605191617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605191617
Tiivistelmä
1950-luvun alkupuolella talousnobelisti Kenneth Arrow esitteli ehdot, jotka sosiaalisen valinnan tulisi ideaalitilanteessa täyttää. Arrow linjasi, että yksikään olemassa olevista menetelmistä, joilla yksilöiden preferenssejä muutetaan kollektiivisiksi päätöksiksi, ei toteuta näitä tiettyjä ehtoja, jos päättäviä yksilöitä on enemmän kuin kaksi ja vaihtoehtoja enemmän kuin kolme.
Vaaleissa yksilöiden preferenssit muutetaan kollektiiviseksi päätökseksi. Tällöin vaalijärjestelmän voidaan ajatella olevan päätöksentekomenettely, mutta vain suuremmalla joukolla niin ehdokkaita kuin valitsijoitakin. Voisiko tällöin Arrow'n teoreeman ehtoja soveltaa myös vaalijärjestelmien vertailuun?
Tästä kysymyksestä pro gradu -työni sai alkunsa: työssäni vertailen siis eri vaalijärjestelmiä Kenneth Arrow n mahdottomuusteoreeman avulla. Tarkoituksenani on selvittää, voiko teoreeman kautta lähestymällä löytää eroja vaalijärjestelmien väliltä. Jos jokin järjestelmä toteuttaa useampia ehtoja kuin jokin toinen, niin onko se silloin oikeudenmukaisempi, parempi tai toimivampi? Teoreettisena viitekehyksenä on tietysti Arrow n palkittu teoria, mutta myös sen myöhemmät sovellukset.
Lopulta vaalijärjestelmiä vertaillessa saattoi huomata, että järjestelmät rakentuvat pitkälti samanlaisen matematiikan ympärille. Tämä tarkoitti siis sitä, että valtaosa järjestelmistä toteutti ja jätti toteuttamatta ne tietyt samat Arrow n mahdottomuusteoreeman kriteerit. Vaikka yksikään vaalijärjestelmä ei lopulta noussut muita oikeudenmukaisemmaksi, paremmaksi tai toimivammaksi, vaalijärjestelmien läpikäynti osoitti kuitenkin sen, että Arrow n teoreemalla on keskeinen paikka vaalikeskustelussa.
Vaaleissa yksilöiden preferenssit muutetaan kollektiiviseksi päätökseksi. Tällöin vaalijärjestelmän voidaan ajatella olevan päätöksentekomenettely, mutta vain suuremmalla joukolla niin ehdokkaita kuin valitsijoitakin. Voisiko tällöin Arrow'n teoreeman ehtoja soveltaa myös vaalijärjestelmien vertailuun?
Tästä kysymyksestä pro gradu -työni sai alkunsa: työssäni vertailen siis eri vaalijärjestelmiä Kenneth Arrow n mahdottomuusteoreeman avulla. Tarkoituksenani on selvittää, voiko teoreeman kautta lähestymällä löytää eroja vaalijärjestelmien väliltä. Jos jokin järjestelmä toteuttaa useampia ehtoja kuin jokin toinen, niin onko se silloin oikeudenmukaisempi, parempi tai toimivampi? Teoreettisena viitekehyksenä on tietysti Arrow n palkittu teoria, mutta myös sen myöhemmät sovellukset.
Lopulta vaalijärjestelmiä vertaillessa saattoi huomata, että järjestelmät rakentuvat pitkälti samanlaisen matematiikan ympärille. Tämä tarkoitti siis sitä, että valtaosa järjestelmistä toteutti ja jätti toteuttamatta ne tietyt samat Arrow n mahdottomuusteoreeman kriteerit. Vaikka yksikään vaalijärjestelmä ei lopulta noussut muita oikeudenmukaisemmaksi, paremmaksi tai toimivammaksi, vaalijärjestelmien läpikäynti osoitti kuitenkin sen, että Arrow n teoreemalla on keskeinen paikka vaalikeskustelussa.