Oulun vanhusneuvosto - uomiaan hakeva ikääntyvien äänitorvi. Kolmannen iän edustajat kuntaosallistujina
Seeskorpi, Päivi (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605171587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605171587
Tiivistelmä
Tutkielmassani olen tarkastellut vanhusneuvoston toimintaa ikäihmisiä koskevien asioiden välittäjänä kunnan viranhaltijoille ja poliittisille päättäjille. Vanhusneuvostot tulivat kunnissa pakollisiksi heinäkuussa 2013 voimaan astuneen vanhuspalvelulain myötä. Lain mukaan kunnan on asetettava vanhusneuvosto ikääntyneen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi.
Tutkimuksessani selvitän, miten vanhusneuvosto toimii kuntahallinnon ja ikääntyneiden kansalaisten välissä. Tutkielma on tehty tapaustutkimuksena Oulun kaupungin vanhusneuvostosta. Aineistona käytin Oulun vanhusneuvoston asiakirjoja sekä vanhusneuvoston jäsenten haastatteluja. Analysoin aineiston sisällönanalyysin avulla.
Tarkastelen vanhusneuvostoja Peter Laslettin kolmannen iän käsitteen avulla. Kun vanhusneuvoston jäsenet ovat aktiivisia eläkeläisiä eli kolmannen iän edustajia, miten he kykenevät ajamaan myös neljännessä iässä olevien, usein jo hoivaa tarvitsevien vanhusten asioita.
Vanhusneuvosto on uusi osallistumisen muoto. Äänestysaktiivisuus on laskenut, joten uusia vaikuttamisen keinoja tarvitaan.
Tutkimustulosten mukaan vanhusneuvoston toiminnan kulmakivenä on viestintä. Jos vanhusneuvostoa ei tunneta, se ei voi toimia ikäihmisten ja vanhusten äänitorvena. Vanhusneuvostolla on selkeä halu olla erityisesti heikompien asialla. Tärkeälle sijalle nousevat esteettömyys sekä palvelut.
Tutkimuksessani selvitän, miten vanhusneuvosto toimii kuntahallinnon ja ikääntyneiden kansalaisten välissä. Tutkielma on tehty tapaustutkimuksena Oulun kaupungin vanhusneuvostosta. Aineistona käytin Oulun vanhusneuvoston asiakirjoja sekä vanhusneuvoston jäsenten haastatteluja. Analysoin aineiston sisällönanalyysin avulla.
Tarkastelen vanhusneuvostoja Peter Laslettin kolmannen iän käsitteen avulla. Kun vanhusneuvoston jäsenet ovat aktiivisia eläkeläisiä eli kolmannen iän edustajia, miten he kykenevät ajamaan myös neljännessä iässä olevien, usein jo hoivaa tarvitsevien vanhusten asioita.
Vanhusneuvosto on uusi osallistumisen muoto. Äänestysaktiivisuus on laskenut, joten uusia vaikuttamisen keinoja tarvitaan.
Tutkimustulosten mukaan vanhusneuvoston toiminnan kulmakivenä on viestintä. Jos vanhusneuvostoa ei tunneta, se ei voi toimia ikäihmisten ja vanhusten äänitorvena. Vanhusneuvostolla on selkeä halu olla erityisesti heikompien asialla. Tärkeälle sijalle nousevat esteettömyys sekä palvelut.