"Ei sellaisia tule normaalisti mietittyä" Median merkityksellistyminen nuorten mediakokemuksiinsa kohdistaman reflektion valossa

Abstract

Tämä kasvatustieteen ja mediakasvatuksen alaan kuuluva laadullinen tutkielma tarkastelee median merkityksiä nuorten mediakokemuksiinsa kohdistaman reflektion valossa. Näitä merkityksiä lähestyttiin aineistolähtöisesti sekä kokemusten että kielenkäytön näkökulmasta analysoimalla nuorten tuottamaa, heidän mediakokemuksiaan käsittelevää kirjoitelma-aineistoa sekä teemoittelun että diskurssianalyyttisen lähestymistavan puitteissa. Ensimmäisen analyysivaiheen myötä pyrittiin jäljittämään sitä, millaiset mediakokemukset nuoret kokivat merkityksellisiksi, ja mitä merkityksiä medialle näiden kokemusten reflektion puitteissa annettiin. Toisessa analyysivaiheessa puolestaan tavoiteltiin sitä, millaisten merkityksenannon tapojen, eli tulkintarepertuaarien kautta nuoret merkityksellistivät mediaa mediakokemuksiinsa kohdistamassaan reflektiopuheessa.

Mediakulttuuri ja medioitunut todellisuus lomittuvat vahvasti nykynuorten keskeisiin kasvu- ja toimintaympäristöihin. Niiden voidaan myös itsessään sanoa muodostavan yhden tällaisen ympäristön. Ihmisen maailmasuhteen näyttäytyessä kokemuksellisena on myös hänen suhteensa mediaan kokemuksellinen. Kokemukset muodostuvat merkitysten mukaan ja merkityksistä. Kielenkäytön taas oletetaan paitsi kuvaavan, myös rakentavan sosiaalista todellisuutta. Sen kautta tuotetaan asioiden ja ilmiöiden merkityksiä erilaisilla, seurauksia aikaansaavilla tavoilla. Merkitykset ovat sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä ja sekä henkilökohtaisia että jaettuja. Tämän tutkielman lähtökohdat kietoutuvat median, kokemusten, kielenkäytön ja merkitysten ohella myös reflektioon, ymmärtämiseen ja tulkintaan.

Median todettiin merkityksellistyvän sosiaalisina, emotionaalisina, pragmaattisina ja filosofisina mediakokemuksina lukuisiin eri merkitysteemoihin kytkeytyen. Mediakokemuksiaan reflektoidessaan nuoret esittivät myös mediakritiikkiä ja pohtivat omaa mediasuhdettaan. Aineistosta identifioitiin niin ikään viisi erilaista mediaa merkityksellistävää merkitysrepertuaaria. Purjehtimisen, kellumisen, ajelehtimisen ja heijastamisen tulkintarepertuaareiksi nimetyt puhumisen tavat rakensivat kukin median merkitystä ja samalla nuorelle mahdollistuvaa toimijaroolia eri tavoin. Dikotomisen tulkintarepertuaarin kautta median merkitystä tuotettiin kontrastoivasti, vertailujen ja vastakkainasettelujen kautta.

Mediasta, kasvatuksesta ja mediakasvatuksesta käytävä keskustelu liikkuu usein median vaikutusten, sen aikaansaamien uhkien ja ihmisten suojelun tarpeen ympärillä. Toisaalta mukaan on vähitellen tullut entistä enemmän myös mahdollisuuksiin, osallistumiseen, osallisuuteen, itseilmaisuun ja elämyksellisyyteen liittyviä juonteita. Tämä tutkielma pyrkii paitsi tuomaan esiin nuorten omaa perspektiiviä median merkityksiin, tarkastelemaan myös sitä, mitä nuorten mediakokemusten merkityksellistyminen ja merkityksellistäminen voisivat mediakasvatuksellisten keskustelujen ja käytäntöjen kannalta tarkoittaa sekä todentamaan sitä, miten moninaisilla tavoilla samakin ilmiö voi kokemusten ja kielenkäytön kautta merkityksellistyä.

Mediakasvatuksen yhtenä tavoitteena on yksilön tasapainoisen mediasuhteen muodostuminen, mikä voi osaltaan vahvistaa myös mediakasvatuksen päätavoitteena pidettävää medialukutaitoa. Tämän tutkielman tulosten kontekstissa tasapainoinen mediasuhde kietoutuu osaltaan yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn kohdata, käsitellä ja reflektoida monipuolisia ja rikkaita mediakokemuksia, jotka muodostuvat kokemuksellisuuden näkökulmasta eri tavoin merkityksellisiksi. Mediasta puhumisen tavat ovat aina osa myös laajempia kulttuurisia merkityksenannon resursseja, ja tasapainoisen mediasuhteen kannalta oli-sikin suotavaa, että median merkityksellistämiseen olisi tarjolla useita erilaisia, avartavia ja perusteltuja näkökulmia, jotka mahdollistaisivat joustavat ja vaihtelevat toimijaroolit suhteessa mediaan. Mediakasvatuksen kannalta tämä tarkoittaa, että toiminnan keskiöön tulisi nostaa myös kokemuksellisuus, elämyksellisyys, luovuus, keskustelevuus, reflektioon kannustaminen, yhteisöllisyys ja osallistavuus.