Kameleontti - Miten näyttelijä suhtautuu muutokseen?
Hautala, Emma (2016)
2016
Teatterityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Theatre Arts
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605121562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605121562
Tiivistelmä
Opinnäytteeni, Kameleontti - Miten näyttelijä suhtautuu muutokseen, käsittelee näyttelijän suhdetta työssään kohtaamaan muutokseen. Muutosta tapahtuu näyttelijän työssä monella eri tasolla. Näyttelemisen hetkellä se on pientä mikro-muutosta, jota näyttelijä voi oppia vaalimaan ja aikaansaamaan. Suuremmassa mittakaavassa muutosta tapahtuu näyttelijän työnkuvan muuttuessa. Yhä useampi suomalainen näyttelijä toimii freelancerina, ja luo työtä myös itse. Jos työ muuttuu, täytyykö näyttelijän muuttua mukana?
En tarkastele näyttelijää lavakameleonttina, vaan hänen muuntautumistaan erilaisissa työtilanteissa ja rooleissa. Kameleontti-näyttelijä osaa kuunnella työtilannetta ja uusia haasteita ja vastata niihin ammattitaitoisesti muuntumalla. Tutkin omien kokemuksieni pohjalta sitä, miten näyttelijä ratkaisee uudet ja erilaiset roolityöt. Suomalaisessa teatterikoulutuksessa ei välttämättä anneta tarjottimella yhtä tietynlaista metodia toteutettavaksi, vaan opetus on moniäänistä. Näyttelijä on mielestäni taiteilija ja käsityöläinen, joka voi koota oman tekniikkansa työkohtaisesti erilaisten oppimiensa taitojen ja uuden materiaalin pohjalta.
Kaiken muuntumisen ohessa tutkin kameleonttiutta kriittisesti, ja mietin, kuinka paljon näyttelijän todella tarvitsee muuntautua. Kuvaan lopuksi oman taiteellisen ajatteluni rakentumista. Kokemukseni itsenäisenä taiteilijana toimimisesta sai minut löytämään myös jotain pysyvää. Miltä näyttelijästä tuntuu astua ulos omasta positiostaan? Kuinka minä ajattelen ilman ohjaaja, omillani?
Muutos on prosessi, ja prosessi on muutosta. Olen pyrkinyt jättämään omia oppimis- ja ymmärtämisprosessejani aiheen mukaisesti näkyville. Lopulta oivallan jotain uutta omasta näyttelijäntekniikastani ja taiteilijuudestani.
En tarkastele näyttelijää lavakameleonttina, vaan hänen muuntautumistaan erilaisissa työtilanteissa ja rooleissa. Kameleontti-näyttelijä osaa kuunnella työtilannetta ja uusia haasteita ja vastata niihin ammattitaitoisesti muuntumalla. Tutkin omien kokemuksieni pohjalta sitä, miten näyttelijä ratkaisee uudet ja erilaiset roolityöt. Suomalaisessa teatterikoulutuksessa ei välttämättä anneta tarjottimella yhtä tietynlaista metodia toteutettavaksi, vaan opetus on moniäänistä. Näyttelijä on mielestäni taiteilija ja käsityöläinen, joka voi koota oman tekniikkansa työkohtaisesti erilaisten oppimiensa taitojen ja uuden materiaalin pohjalta.
Kaiken muuntumisen ohessa tutkin kameleonttiutta kriittisesti, ja mietin, kuinka paljon näyttelijän todella tarvitsee muuntautua. Kuvaan lopuksi oman taiteellisen ajatteluni rakentumista. Kokemukseni itsenäisenä taiteilijana toimimisesta sai minut löytämään myös jotain pysyvää. Miltä näyttelijästä tuntuu astua ulos omasta positiostaan? Kuinka minä ajattelen ilman ohjaaja, omillani?
Muutos on prosessi, ja prosessi on muutosta. Olen pyrkinyt jättämään omia oppimis- ja ymmärtämisprosessejani aiheen mukaisesti näkyville. Lopulta oivallan jotain uutta omasta näyttelijäntekniikastani ja taiteilijuudestani.