Miten valvojia valvottiin? Sisällönanalyyttinen tarkastelu eduskunnan ja ylimpien laillisuusvalvojien suojelupoliisiin kohdistamasta valvonnasta 2000- ja 2010-luvuilla

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan eduskunnan ja ylimpien laillisuusvalvojien eli oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen suojelupoliisiin kohdistamaa valvontaa 2000- ja 2010-luvuilla. Eduskunnan suorittaman valvonnan osalta tarkasteltavina komponentteina ovat suojelupoliisin ja valiokuntien välisen vuorovaikutuksen tavat ja määrät sekä suojelupoliisista esitetyt kirjalliset kysymykset. Ylimpien laillisuusvalvojien osalta keskitytään niiden suojelupoliisiin kohdistamien laillisuusvalvonnallisten toimenpiteiden tapoihin ja määriin sekä suojelupoliisin laillisuusvalvontaan liittyneisiin huomioihin. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden valvonnan, valiokuntalaitoksen toiminnan, kirjallisten kysymysten logiikan ja laillisuusvalvonnan muodostamasta kokonaisuudesta.

Tutkielman tutkimusmenetelminä toimivat sisällönanalyyttiseen menetelmäperinteeseen lukeutuvat kvantitatiivinen sisällönerittely ja kvalitatiivinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Kvantitatiivista sisällönerittelyä kohdistetaan valiokuntapöytäkirjoihin ja ylimpien laillisuusvalvojien vuosikertomuksiin, siinä missä suojelupoliisia koskeneita kirjallisia kysymyksiä analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkielman keskeisimmät tulokset osoittavat, että suojelupoliisin ja sitä valvovien kolmen valiokunnan välisessä vuorovaikutuksessa on valiokuntapöytäkirjojen perusteella löydettävissä suuria eroja 2000- ja 2010-luvuilla niin vuorovaikutuksen määrissä kuin myös tavoissa. Kirjallisten kysymysten osalta tutkielman tulokset osoittavat, että suojelupoliisia koskevia kirjallisia kysymyksiä on esitetty ennen kaikkea oppositiosta ja tietyistä poliittisista aatesuuntauksista käsin. Niin ikään kysymyksissä esiintyy tarkasteluajanjakson puitteissa tiettyjä selkeästi erotettavissa olevia teemoja, vaikuttimia ja asenteita. Ylimpien laillisuusvalvojien osalta saadut tulokset viittaavat siihen, että oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen suorittama valvonta jakautuu suhteellisen tasaisesti, tosin tietyin painotuseroin. Suojelupoliisin laillisuusvalvontaa koskeneet huomiot painottuivat jossain määrin eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksiin.

This thesis studies the oversight of the Finnish Security Intelligence Service (formerly Security Police) (SUPO). The scrutiny is targeted to the oversight conducted by the Finnish Parliament and the supreme guardians of law; the Chancellor of the Justice and the Parliamentary Ombudsman. Parliamentary oversight is analysed in two ways: first by studying the ways and quantities of interaction between SUPO and the three standing committees tasked to oversee it, and secondly by analyzing written questions presented by the MPs concerning SUPO. The oversight conducted by the supreme guardians of law is studied by analyzing the distribution and quantity of legality control actions taken with regard to SUPO as well as general remarks presented concerning the legality control of SUPO.

The study is performed by utilizing two content-analytical methods. The proceeding logs of the three standing committees as well as the annual reports of the supreme guardians of law are analyzed by using quantitative content analysis. The written questions concerning SUPO are analyzed by means of qualitative content analysis. The primary data includes 157 proceeding logs, 24 written questions and 29 annual reports.

The key results of this thesis indicate that there have been notable differences in the ways and quantities of interaction between SUPO and the three standing committees tasked to oversee it. Therefore each of the three standing committees can be described having a different profile vis-à-vis the oversight of SUPO. Written questions concerning SUPO appear to have been based on a wide array of issues and motives, though certain similarities can be found amongst them. In regard to the oversight conducted by the supreme guardians of law, results illustrate that the performed legality control actions are distributed rather evenly between the Chancellor of the Justice and the Parliamentary Ombudsman. General remarks concerning the legality control of SUPO were somewhat concentrated to the annual reports of the Parliamentary Ombudsman.