Minuuden tunne ja meditaatio affektiivisissa aivoissa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelen minuuden tunnetta ja meditaatioharjoituksen mahdollistamaa muuttunutta tietoisuuden tilaa affektiivisen neurotieteen viitekehyksessä. Pyrin osoittamaan, että meditaatiota harjoittamalla on mahdollista muovata oman mielensä materiaa, sillä tarkkaavuuden harjoittaminen mahdollistaa kokemuksellisen ymmärryksen oman mielensä toiminnasta.

Minuus käsitetään arkipsykologiassa ja normaalissa valveillaolon kokemuksessa jonkinlaisena yhtenäisenä ja ajassa jatkuvana persoonana, joka on tietoisuutensa ja järkensä avulla toimintaansa ohjaava agentti. Minuus rakentuu tarinoista joita kerromme itsestä toisille ja itsellemme. Narratiiviset teoriat asettavat väitteen narratiivin ja minuuden rakenteellisesta suhteesta jonka myötä agenttius ja sitä kautta pyrkimys eettiseen hyvään on välttämätöntä minuudelle. Eettisyys siis näyttäisi vaativan narratiivisesti käsitetyn minuuden. Myös sosiologiassa esitetyt näkemykset modernin ihmisen minuuden tekemisen projekteista tukevat tätä väitettä.

Filosofi Galen Strawson pakottaa ajattelemaan uudelleen minuuden olemusta omalla teoriallaan, jonka mukaan minuus on kokemuksen subjekti yksittäisenä mentaalisena olentona. Tämä hetkellinen minuus, jota Strawson kutsuu sesmetiksi on vailla ajallista jatkuvuutta ja persoonallisia ominaisuuksia sekä tunnetta agenttiudesta, ja se on läsnä vain kokemuksessa. Kiinnitän Strawsonin teorian hetkellisestä minuuudesta affektiivisen neurotieteen antamaan biologisen kuvaustasoon, vaikka Strawson itse ei käsittele asiaa siltä kannalta. Pankseppin affektiivisen minuuden teoria jota voidaan rinnastaa Damasion tekemään jakoon ydinitsestä ja elämänkerrallisesta itsestä kuitenkin auttavat ymmärtämään meditaation, minuuden ja narratiivin välisiä suhteita sekä asettavat ennakkoehdot, joita ilman narratiivisen minuuden kokemus ei ole mahdollinen.

Meditaatiossa on mahdollista kokemuksellisesti ymmärtää minuuden hetkellisyys, kokemus, jota voidaan kuvata myös puhtaaksi tietoisuudeksi. Meditaation harjoittamisen vaikutukset plastisiin aivoihimme avaavat mahdollisuuden aitoon eettisen toimintaan, jonka perustana on yhteyden kokemus. Kokemuksellinen ymmärrys meidän kaikkien perimmäisestä yhteydestä luo kestävän pohjan eettisille valinnoille ilman takertumista narratiiviseen minuuteen. Meditaatiossa vahvistetaan niitä aivojen osia, jotka ovat osallisena allosentrisiin eli toisiin suuntautuneisiin prosesseihin