Puhuttelua pääkirjoitusten lasikabinetissa. Maakuntalehden retoriset keinot kuntaliitosargumentaatiossa
Humalamäki, Anna (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605121551
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605121551
Tiivistelmä
Tutkielman keskeisenä kysymyksenä on, miten maakuntalehti osallistuu omassa julkisuustilassaan sen levikkialuetta koskevan poliittis-hallinnollisen kysymyksen, tässä tapauksessa suunnitteilla olevan suurkuntaliitoksen, käsittelyyn. Lähestyn lehden osapuolisuutta kartoittamalla lehden pääkirjoitusten retoriikkaa ja pääkirjoitusten tilassa sen kautta toteutuvaa diskursiivista vallankäyttöä. Ymmärrän vallankäytön ilmenevän siinä, minkälaisia puhutteluja, kenelle ja miten lehden pääkirjoitustilassa rakentuu.
Työn aineistona ovat Päijät-Hämeen maakuntalehdessä Etelä-Suomen Sanomissa julkaistut Uusi kunta -liitosta käsittelevät pääkirjoitukset aikavälillä touko-syyskuu 2010. Alueella elettiin tuolloin monta vuotta jatkuneen suurkuntahankkeen ratkaisevia hetkiä. Yhdeksän kunnan kaavailtu liitos kaatui valtuustojen äänestyksissä syyskuussa. Erittelen pääkirjoituksia perelmanilaisella uudella retoriikalla, jolloin keskeiseksi kysymykseksi määrittyy kirjoitusten yleisökonstruktio. Sen kautta pääsen käsiksi tekstissä rakentuviin puhutteluihin. Niiden pohjalta tarkastelen muun muassa sitä, kuinka eriytyneeksi pääkirjoitustila kuntaliitoskysymyksen käsittelyssä hahmottuu ja näkyykö puhutteluissa maakuntalehden tarve tasapainoilla eri toimijaosapuolten välillä.
Tutkimuksen perusteella Etelä-Suomen Sanomat harjoitti paikallisessa kuntaliitoskysymyksessä määrätietoista puhuttelun politiikkaa. Lehti kääntyi liitoksen toteutumisen kannalta ratkaisevien tahojen puoleen ja pyrki avaamaan lukkiutunutta tilannetta uudelleen keskustelulle. Keskeiseksi retoriseksi keinoksi nousi universaaliyleisön etu, johon vetoamalla lehti suostutteli vastustajia muuttamaan kantaansa. Vastustajia käännyttäessään lehti asettui tilanteesta riippuen edustamaan joko koko maakuntaa, muita liitoskuntia tai tavallisia kuntalaisia. Näin ollen tekstissä rakentuvat luenta-asemat olivat suostuttelunkin hetkellä kaikille avoimia. Puhuttelun politiikan taustalta hahmottuu rationaalinen ja yhteistä hyvää korostava arvomaailma, jossa ratkaisut tehdään tiedon pohjalta ja koko maakunnan etua ajatellen. Lehti kutsui liitoskysymyksen ratkaisemiseksi kabinettiinsa pääosin vallanpitäjiä, mutta kääntyi silloin tällöin myös kuntalaisten puoleen.
Analyysin perusteella maakuntalehti esiintyi liitoskysymyksessä voimakkaasti alueellisena äänenä ja maakunnan edun puolustajana. Havainto on kiinnostava, kun otetaan huomioon, kuinka vahvaa vastustusta liitos lehden levikkialueella herätti. Universaaliyleisön etu, jonka lehti katsoo voivansa määritellä itse, näyttäisikin muodostuvan lehden keskeisimmäksi vallankäytön välineeksi.
Työn aineistona ovat Päijät-Hämeen maakuntalehdessä Etelä-Suomen Sanomissa julkaistut Uusi kunta -liitosta käsittelevät pääkirjoitukset aikavälillä touko-syyskuu 2010. Alueella elettiin tuolloin monta vuotta jatkuneen suurkuntahankkeen ratkaisevia hetkiä. Yhdeksän kunnan kaavailtu liitos kaatui valtuustojen äänestyksissä syyskuussa. Erittelen pääkirjoituksia perelmanilaisella uudella retoriikalla, jolloin keskeiseksi kysymykseksi määrittyy kirjoitusten yleisökonstruktio. Sen kautta pääsen käsiksi tekstissä rakentuviin puhutteluihin. Niiden pohjalta tarkastelen muun muassa sitä, kuinka eriytyneeksi pääkirjoitustila kuntaliitoskysymyksen käsittelyssä hahmottuu ja näkyykö puhutteluissa maakuntalehden tarve tasapainoilla eri toimijaosapuolten välillä.
Tutkimuksen perusteella Etelä-Suomen Sanomat harjoitti paikallisessa kuntaliitoskysymyksessä määrätietoista puhuttelun politiikkaa. Lehti kääntyi liitoksen toteutumisen kannalta ratkaisevien tahojen puoleen ja pyrki avaamaan lukkiutunutta tilannetta uudelleen keskustelulle. Keskeiseksi retoriseksi keinoksi nousi universaaliyleisön etu, johon vetoamalla lehti suostutteli vastustajia muuttamaan kantaansa. Vastustajia käännyttäessään lehti asettui tilanteesta riippuen edustamaan joko koko maakuntaa, muita liitoskuntia tai tavallisia kuntalaisia. Näin ollen tekstissä rakentuvat luenta-asemat olivat suostuttelunkin hetkellä kaikille avoimia. Puhuttelun politiikan taustalta hahmottuu rationaalinen ja yhteistä hyvää korostava arvomaailma, jossa ratkaisut tehdään tiedon pohjalta ja koko maakunnan etua ajatellen. Lehti kutsui liitoskysymyksen ratkaisemiseksi kabinettiinsa pääosin vallanpitäjiä, mutta kääntyi silloin tällöin myös kuntalaisten puoleen.
Analyysin perusteella maakuntalehti esiintyi liitoskysymyksessä voimakkaasti alueellisena äänenä ja maakunnan edun puolustajana. Havainto on kiinnostava, kun otetaan huomioon, kuinka vahvaa vastustusta liitos lehden levikkialueella herätti. Universaaliyleisön etu, jonka lehti katsoo voivansa määritellä itse, näyttäisikin muodostuvan lehden keskeisimmäksi vallankäytön välineeksi.