Lähiomaisen hoivan jäsennykset ja merkitykset kotimaisessa kaunokirjallisuudessa
Piiroinen, Mervi (2016)
2016
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605111550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605111550
Tiivistelmä
Tässä sosiaalipolitiikan oppiaineen lisensiaatintutkimuksessa tarkastellaan lähiomaisen hoivalle ja auttamiselle annettuja jäsennyksiä ja merkityksiä kotimaisessa kaunokirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltavat kaunokirjalliset teokset ovat Anja Kaurasen (1993) Ihon aika, Merete Mazzarellan (1993) Juhlista kotiin (alkuperäisteos Hem från festen, Mazzarella 1992) ja Hannu Mäkelän (1999/2001) Äiti - Muistelma. Kussakin kirjassa on oma erityinen näkökulma sairastamiseen, hoivaan ja auttamiseen suomalaisessa kontekstissa.
Tästä kaunokirjallisesta tutkimusaineistosta eritellään sitä kerrontaa, jonka kirjailija on kertonut äitinsä hoivan vaiheista suomalaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Näistä kirjoista Kaurasen kertomus on kerrottu sekä fiktiivisestä että feministisestä näkökulmasta. Mazzarellan ja Mäkelän kertomukset perustuvat puolestaan tositapahtumiin äidin hoivaan liittyvistä vaiheista. Kaurasen ja Mazzarellan kertomukset sijoittuvat tapahtumiensa osalta sekä yhteiskunnan informaalille että formaalille alueelle. Mäkelän kertomus sijoittuu pitkälti sairaalaan äidin sairasvuoteen äärelle yhteiskunnan julkiselle alueelle.
Kaunokirjallisuuden tarkastelun teoreettisena kehyksenä on sosiaalipoliittisen hoivatutkimuksen teoreettisia keskusteluja. Yksi tärkeä teoreettinen keskustelu on Silva Tedren (1999) väitöskirjassaan erittelemät hoivan sanattomat sopimukset . Läheisen ihmisen hoivaaminen on kaunokirjallisuudessa pitkälti itsestään selvää eli läheistä ihmistä hoivataan, kun nähdään ja koetaan hänen tarvitsevan sitä. Toinen tärkeä teoreettinen näkökulma hoivasta kerronnan tarkasteluun on Lise Widding Isaksenin esittämä teoria ruumiinläheisyydestä hoivatoiminnon yhteydessä. Hoivan ja omaishoivan tutkimuksen yhteydessä pitää huomioida myös sukupuoli. Hoivan eri osapuolista käytetään käsitteitä hoivaaja ja hoivattava, ja näihin käsitteisiin liittyy toiminnallinen ulottuvuus. Hoiva on sosiaalinen toiminto, joka tapahtuu jossain tilassa, paikassa ja kontekstissa. Hoivaan sosiaalisena toimintona liittyvät erilaiset vahvat tunteet eri osapuolien välillä.
Kaunokirjallisesta tutkimusaineistosta ei voida tehdä yleistyksiä koskemaan hoivaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaunokirjallisuuden kautta saadaan kuitenkin esille hoivasta ja auttamisesta kerrontaa omaisnäkökulmasta tiettynä ajanjaksona. Kotimaista kaunokirjallisuutta lähestytään narratiivisen tutkimuksen ja kerronnan tutkimuksen kehyksellä.
Tästä kaunokirjallisesta tutkimusaineistosta eritellään sitä kerrontaa, jonka kirjailija on kertonut äitinsä hoivan vaiheista suomalaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Näistä kirjoista Kaurasen kertomus on kerrottu sekä fiktiivisestä että feministisestä näkökulmasta. Mazzarellan ja Mäkelän kertomukset perustuvat puolestaan tositapahtumiin äidin hoivaan liittyvistä vaiheista. Kaurasen ja Mazzarellan kertomukset sijoittuvat tapahtumiensa osalta sekä yhteiskunnan informaalille että formaalille alueelle. Mäkelän kertomus sijoittuu pitkälti sairaalaan äidin sairasvuoteen äärelle yhteiskunnan julkiselle alueelle.
Kaunokirjallisuuden tarkastelun teoreettisena kehyksenä on sosiaalipoliittisen hoivatutkimuksen teoreettisia keskusteluja. Yksi tärkeä teoreettinen keskustelu on Silva Tedren (1999) väitöskirjassaan erittelemät hoivan sanattomat sopimukset . Läheisen ihmisen hoivaaminen on kaunokirjallisuudessa pitkälti itsestään selvää eli läheistä ihmistä hoivataan, kun nähdään ja koetaan hänen tarvitsevan sitä. Toinen tärkeä teoreettinen näkökulma hoivasta kerronnan tarkasteluun on Lise Widding Isaksenin esittämä teoria ruumiinläheisyydestä hoivatoiminnon yhteydessä. Hoivan ja omaishoivan tutkimuksen yhteydessä pitää huomioida myös sukupuoli. Hoivan eri osapuolista käytetään käsitteitä hoivaaja ja hoivattava, ja näihin käsitteisiin liittyy toiminnallinen ulottuvuus. Hoiva on sosiaalinen toiminto, joka tapahtuu jossain tilassa, paikassa ja kontekstissa. Hoivaan sosiaalisena toimintona liittyvät erilaiset vahvat tunteet eri osapuolien välillä.
Kaunokirjallisesta tutkimusaineistosta ei voida tehdä yleistyksiä koskemaan hoivaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaunokirjallisuuden kautta saadaan kuitenkin esille hoivasta ja auttamisesta kerrontaa omaisnäkökulmasta tiettynä ajanjaksona. Kotimaista kaunokirjallisuutta lähestytään narratiivisen tutkimuksen ja kerronnan tutkimuksen kehyksellä.