Maininnan arvoista/ Värd att nämna. Suomenruotsalaisuuden esittäminen Aamulehdessä.
Mäkipere, Tuovi (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605111549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605111549
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten suomenruotsalaisuutta esitetään Aamulehdessä. Aineistos-sani ovat Aamulehden vuoden 2014 jutut, joissa viitataan suomenruotsalaisuuteen tai ruotsinkielisyyteen. Aineistoon kuuluu 94 juttua.
Tutkimusmenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja analyysin tekniikkana teemoittelu. Luomani teemoittelun avulla vastaan tutkimuskysymykseeni, miten suomenruotsalaisuudesta kirjoitetaan Aamulehdessä.
Otin tarkasteluun Tampereella ilmestyvän Aamulehden, sillä Tampere on Suomen suurin ruotsinkielinen kielisaareke. Kielisaarekkeella tarkoitetaan suomenkielistä paikkakuntaa, jossa ruotsinkielisyydellä on historiallista jatkuvuutta ja jonka ruotsinkielinen vähemmistö pystyy ylläpitämään kieli-identiteettiään.
Tutkimukseni perusteella kolmasosa Aamulehden suomenruotsalaisuusviittauksista on mainintoja. Maininnoissa suomenruotsalaisuus vain todetaan, mutta aiheeseen ei paneuduta enempää. Mainintojen lisäksi suomenruotsalaisuutta lähestytään monista muistakin näkökulmista. Esimerkiksi erilaisia ilmiöitä voi verrata suomenruotsalaisuuteen ja suomenruotsalaisia voidaan esittää sekä elitistisenä kansanosana että vähemmistönä, jonka asema heikkenee. Kaksikielinen Suomi näyttäytyy maana, jossa laki takaa palvelut kahdella kielellä, mutta jossa kieliryhmät eivät välttämättä kohtaa.
Suomenruotsalaisuutta ei Aamulehdessä kuitenkaan esitetä millään tietyllä tavalla. Kielivähemmistöä ja sen asemaa ei tarvitse joka jutussa erikseen selittää, sillä ilmiö on lukijoille riittävän tuttu. Toisaalta ruotsinkielisyys on vähän vierasta. Ruotsin kieli on suomenkielisessä kontekstissa nimenomaan se toinen kotimainen kieli, ja silloin suomenruotsalaisuus on Aamulehdessä toiseutta.
Tutkimusmenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja analyysin tekniikkana teemoittelu. Luomani teemoittelun avulla vastaan tutkimuskysymykseeni, miten suomenruotsalaisuudesta kirjoitetaan Aamulehdessä.
Otin tarkasteluun Tampereella ilmestyvän Aamulehden, sillä Tampere on Suomen suurin ruotsinkielinen kielisaareke. Kielisaarekkeella tarkoitetaan suomenkielistä paikkakuntaa, jossa ruotsinkielisyydellä on historiallista jatkuvuutta ja jonka ruotsinkielinen vähemmistö pystyy ylläpitämään kieli-identiteettiään.
Tutkimukseni perusteella kolmasosa Aamulehden suomenruotsalaisuusviittauksista on mainintoja. Maininnoissa suomenruotsalaisuus vain todetaan, mutta aiheeseen ei paneuduta enempää. Mainintojen lisäksi suomenruotsalaisuutta lähestytään monista muistakin näkökulmista. Esimerkiksi erilaisia ilmiöitä voi verrata suomenruotsalaisuuteen ja suomenruotsalaisia voidaan esittää sekä elitistisenä kansanosana että vähemmistönä, jonka asema heikkenee. Kaksikielinen Suomi näyttäytyy maana, jossa laki takaa palvelut kahdella kielellä, mutta jossa kieliryhmät eivät välttämättä kohtaa.
Suomenruotsalaisuutta ei Aamulehdessä kuitenkaan esitetä millään tietyllä tavalla. Kielivähemmistöä ja sen asemaa ei tarvitse joka jutussa erikseen selittää, sillä ilmiö on lukijoille riittävän tuttu. Toisaalta ruotsinkielisyys on vähän vierasta. Ruotsin kieli on suomenkielisessä kontekstissa nimenomaan se toinen kotimainen kieli, ja silloin suomenruotsalaisuus on Aamulehdessä toiseutta.