"Huolehdin lapsestani niin kuin muutenkin tekisin, meillä se vain vaatii vähän enemmän voimia ja on pitkäaikaisempaa." Omaishoitajaäitien diskursseja
Juhala, Jenny (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101544
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin omaishoitajaäitien kirjoituksia. Kirjoituksista etsittiin äitien luomia diskursseja omaishoitajaäitien arjen erilaisista ulottuvuuksista. Tutkimukselle oli tarve, sillä omaishoitajaäitejä on tutkittu erittäin vähän. Tutkimuksen kautta omaishoitajaäitien oma ääni pääsi kuuluviin, kun he kirjoittivat arjestaan oman lapsensa omaishoitajana.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat äitiyden teoriat, erityisesti feministinen teoria äitiydestä. Feministinen näkökulma äitiyteen painottaa kunkin äidin omaa kokemusta omasta äitiydestään. Äititeorioiden lisäksi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksen muodostivat hoivan ja omaishoidon käsitteet.
Tutkimus toteutettiin noudattaen kyselytutkimukselle ominaista aineiston keräämisen menetelmää, jossa pyyntö osallistua tutkimukseen lähetettiin kirjeitse 99 omaishoitajaäidille. Tutkimukseen osallistuneet äidit saivat päättää, vastasivatko kyselyyn paperisena vai sähköisenä. Tutkimukseen osallistui 11 äitiä, jotka kirjoittivat arjestaan omaishoitajaäitinä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia.
Omaishoitajaäitien kirjoituksista löytyi diskursseja, jotka käsittelivät omaishoitajaäidin äitiyttä, arkea sekä palveluiden käyttöä. Näiden ohella äidit kirjoittivat suhteestaan omaishoidettavaan lapseensa, muista ihmissuhteistaan sekä omaishoitajuuden ja työn yhteensovittamisesta. Osa äideistä pohti lisäksi tulevaisuuttaan omaishoitajana, omaishoitajan arvostusta sekä suhdettaan muihin lapsiinsa.
Tutkimukseen osallistuneet äidit kuvasivat, miten heidän äitiytensä on kietoutunut yhteen omaishoitajuuden kanssa. Tutkimuksen tuloksina esitetään, että omaishoitajaäitien äitiyttä voidaan kuvata vahvaksi, ammatilliseksi ja pysähtyneeksi. Vahvalla äitiydellä tarkoitetaan äidin kokemusta omaishoidosta äitiyteen liittyvänä velvollisuutena. Äidin mielestä äitiyteen kuuluu itsestään selvästi lapsesta huolehtiminen, joten omaishoitajuus nähdään osana äidin velvollisuuksia lastaan kohtaan. Ammatillisesti äitiyttään kuvaava omaishoitajaäiti pitää hoitovastuutaan työnä ja suhtautuu siihen erittäin vakavasti. Ammatillisen äidin tavoitteena on taata lapselleen parhaat mahdollisuudet kehittyä ja kukoistaa. Omaishoitajaäidin asema lapsensa äitinä on pysähtynyt, kun lapsi tarvitsee pienen lapsen tavoin jatkuvasti intensiivistä hoivaa ja huolenpitoa. Pysähtyneestä äitiyden tilastaan äiti ei välttämättä pääse siirtymään esimerkiksi teini-ikäisen lapsen äidin tai isoäidin rooliin.
Äidit kertoivat siitä, miten raskasta omaishoitajaäidin arki on. Omaishoitajaäitien voimavaroja kuluttavat esimerkiksi lapsen vammaan tai sairauteen liittyvät seikat, yhteistyötahojen kanssa toimiminen, päivittäiset hoitotoimet sekä palvelujen saannin varmistaminen. Arjessa on myös voimaannuttavia hetkiä, jotka auttavat omaishoitajaäitejä jaksamaan. Voimaannuttavat seikat ovat usein lapsen ottamia kehitysaskelia sekä pieniä arjen iloja. Omaishoitajaäidit viettävät paljon aikaa omaishoidettavan lapsensa kanssa ja ovat tämän lähellä. Fyysisen ja psyykkisen läheisyyden runsauden vuoksi äidit kuvasivat suhdettaan omaishoidettavaan lapseensa erityisen vahvaksi ja läheiseksi.
Huolestuttavaa on, että tutkimukseen vastanneista omaishoitajaäideistä valtaosalla ei ollut käytössään omaishoitoa tukevia palveluita. Palvelujen käyttö olisi vastausten perusteella tehokkaampaa, mikäli palvelut olisi luotu siten, että ne kohtaavat omaishoidettavien lasten sekä omaishoitajaäitien tarpeet. Äitien mukaan palvelut eivät kohtaa heidän tarpeitaan; lisäksi palvelujärjestelmän pirstaleisuus huolestutti heitä. Tämän vuoksi perheen sosiaalityöntekijällä tulisi olla kokonaiskuva perheen tilanteesta, jotta hän voisi parhaiten olla tukemassa omaishoitajaäitien jaksamista ja varmistamassa, että perheet saavat heille kuuluvia ja sopivia tukipalveluita.
Omaishoitajaäiteihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Palveluita ei ole suunniteltu sellaisiksi, että ne parhaalla mahdollisella tavalla tukisivat työikäisten naisten jaksamista oman lapsensa omaishoitajana. Omaishoitajaäidit tarvitsisivat enemmän tukea sekä juuri heidän elämäntilanteeseensa sopivia palveluita ja tukitoimia. Lisäksi omaishoitoa kehitettäessä ei pitäisi keskittyä vain omaishoidosta maksettavan palkkion suurentamiseen, vaan omaishoitoa tukevien palveluiden kehittämiseen.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat äitiyden teoriat, erityisesti feministinen teoria äitiydestä. Feministinen näkökulma äitiyteen painottaa kunkin äidin omaa kokemusta omasta äitiydestään. Äititeorioiden lisäksi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksen muodostivat hoivan ja omaishoidon käsitteet.
Tutkimus toteutettiin noudattaen kyselytutkimukselle ominaista aineiston keräämisen menetelmää, jossa pyyntö osallistua tutkimukseen lähetettiin kirjeitse 99 omaishoitajaäidille. Tutkimukseen osallistuneet äidit saivat päättää, vastasivatko kyselyyn paperisena vai sähköisenä. Tutkimukseen osallistui 11 äitiä, jotka kirjoittivat arjestaan omaishoitajaäitinä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia.
Omaishoitajaäitien kirjoituksista löytyi diskursseja, jotka käsittelivät omaishoitajaäidin äitiyttä, arkea sekä palveluiden käyttöä. Näiden ohella äidit kirjoittivat suhteestaan omaishoidettavaan lapseensa, muista ihmissuhteistaan sekä omaishoitajuuden ja työn yhteensovittamisesta. Osa äideistä pohti lisäksi tulevaisuuttaan omaishoitajana, omaishoitajan arvostusta sekä suhdettaan muihin lapsiinsa.
Tutkimukseen osallistuneet äidit kuvasivat, miten heidän äitiytensä on kietoutunut yhteen omaishoitajuuden kanssa. Tutkimuksen tuloksina esitetään, että omaishoitajaäitien äitiyttä voidaan kuvata vahvaksi, ammatilliseksi ja pysähtyneeksi. Vahvalla äitiydellä tarkoitetaan äidin kokemusta omaishoidosta äitiyteen liittyvänä velvollisuutena. Äidin mielestä äitiyteen kuuluu itsestään selvästi lapsesta huolehtiminen, joten omaishoitajuus nähdään osana äidin velvollisuuksia lastaan kohtaan. Ammatillisesti äitiyttään kuvaava omaishoitajaäiti pitää hoitovastuutaan työnä ja suhtautuu siihen erittäin vakavasti. Ammatillisen äidin tavoitteena on taata lapselleen parhaat mahdollisuudet kehittyä ja kukoistaa. Omaishoitajaäidin asema lapsensa äitinä on pysähtynyt, kun lapsi tarvitsee pienen lapsen tavoin jatkuvasti intensiivistä hoivaa ja huolenpitoa. Pysähtyneestä äitiyden tilastaan äiti ei välttämättä pääse siirtymään esimerkiksi teini-ikäisen lapsen äidin tai isoäidin rooliin.
Äidit kertoivat siitä, miten raskasta omaishoitajaäidin arki on. Omaishoitajaäitien voimavaroja kuluttavat esimerkiksi lapsen vammaan tai sairauteen liittyvät seikat, yhteistyötahojen kanssa toimiminen, päivittäiset hoitotoimet sekä palvelujen saannin varmistaminen. Arjessa on myös voimaannuttavia hetkiä, jotka auttavat omaishoitajaäitejä jaksamaan. Voimaannuttavat seikat ovat usein lapsen ottamia kehitysaskelia sekä pieniä arjen iloja. Omaishoitajaäidit viettävät paljon aikaa omaishoidettavan lapsensa kanssa ja ovat tämän lähellä. Fyysisen ja psyykkisen läheisyyden runsauden vuoksi äidit kuvasivat suhdettaan omaishoidettavaan lapseensa erityisen vahvaksi ja läheiseksi.
Huolestuttavaa on, että tutkimukseen vastanneista omaishoitajaäideistä valtaosalla ei ollut käytössään omaishoitoa tukevia palveluita. Palvelujen käyttö olisi vastausten perusteella tehokkaampaa, mikäli palvelut olisi luotu siten, että ne kohtaavat omaishoidettavien lasten sekä omaishoitajaäitien tarpeet. Äitien mukaan palvelut eivät kohtaa heidän tarpeitaan; lisäksi palvelujärjestelmän pirstaleisuus huolestutti heitä. Tämän vuoksi perheen sosiaalityöntekijällä tulisi olla kokonaiskuva perheen tilanteesta, jotta hän voisi parhaiten olla tukemassa omaishoitajaäitien jaksamista ja varmistamassa, että perheet saavat heille kuuluvia ja sopivia tukipalveluita.
Omaishoitajaäiteihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Palveluita ei ole suunniteltu sellaisiksi, että ne parhaalla mahdollisella tavalla tukisivat työikäisten naisten jaksamista oman lapsensa omaishoitajana. Omaishoitajaäidit tarvitsisivat enemmän tukea sekä juuri heidän elämäntilanteeseensa sopivia palveluita ja tukitoimia. Lisäksi omaishoitoa kehitettäessä ei pitäisi keskittyä vain omaishoidosta maksettavan palkkion suurentamiseen, vaan omaishoitoa tukevien palveluiden kehittämiseen.