Kontrollia, tukea ja yhteisöllisyyttä. Nuorten sosiaalisen pääoman rakentuminen lastensuojelulaitoksissa
Kerola, Harri (2016)
2016
Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Youth Work and Youth Research
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101540
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101540
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen lastensuojelulaitoksissa asuneiden kokemuksia siitä, kuinka he ovat kerryttäneet sosiaalista pääomaa tänä aikana. Mielikuvat lastensuojelulaitoksista ovat usein negatiivisia. Tutkimusten mukaan myös sijoitettuina olleet nuoret pärjäävät elämässään keskimääräistä heikommin. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että laitoksissa voidaan kokea itselleen tärkeitä ihmissuhteita ja niistä voidaan erilaisista lähtökohdista huolimatta saada eväitä elämään.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen pääoma, jota käsitellään James Colemanin, Robert Putnamin ja Pierre Bourdieun teorioiden pohjalta. Kuvaan sosiaalista pääomaa lapsuuden sosiaalisesta alkupääomasta lähtien. Erityisesti tarkastelen sosiaalista pääomaa nuoruudessa. Tässä tutkimuksessa sosiaalinen pääoma liittyy tiettyyn sosiaaliseen kontekstiin, lastensuojelulaitokseen. Samalla kuitenkin olen kiinnostunut siitä, kuinka yksilölle rakentuu tässä kontekstissa itselleen resurssiksi sosiaalista pääomaa ja muita pääoman lajeja.
Tutkimuskysymys oli, miten tutkimukseen osallistuneet kokevat laitoksen sisäisten ihmissuhteiden vaikuttaneen sosiaalisen pääoman rakentumiseen asuessaan lastensuojelulaitoksessa. Tutkimukseen osallistui kuusi henkilöä. Iältään he olivat 18-34 -vuotiaita, laitoksista jo pois muuttaneita. Toteutin tutkimuksen laadullisena, narratiivisena tutkimuksena. Aineiston hankinnan ja analyysin pohjana käytin elämänkerrallis-narratiivista lähestymistapaa. Haastattelujen lähtökohtana oli antaa tutkimuksen henkilöiden kertoa oma tarinansa mahdollisimman vapaasti. Aineiston pohjalta konstruktoin kolme erilaista tarinatyyppiä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojelulaitos voi parhaimmillaan tarjota hyvinkin kotia vastaavan kasvuympäristön. Tässä tutkimuksessa kukaan ei pitänyt huonona lastensuojelulaitoksia sinäänsä. Tärkeäksi koettiin työntekijöiden antama sosiaalinen tuki ja kontrolli sekä tavalliset arkiset asiat, joilla osoitettiin välittämistä. Sosiaalisen pääoman epätasainen jakautuminen koettiin huonona. Toisista asukkaista oli saattanut tulla hyvinkin tärkeitä. Yhteisöllisyyden kannalta tärkeäksi koettiin oma asennoituminen sijoitukseen. Yhteisöllisyyttä haittasi muun muassa kiusaaminen ja "hatkaamiset".
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen pääoma, jota käsitellään James Colemanin, Robert Putnamin ja Pierre Bourdieun teorioiden pohjalta. Kuvaan sosiaalista pääomaa lapsuuden sosiaalisesta alkupääomasta lähtien. Erityisesti tarkastelen sosiaalista pääomaa nuoruudessa. Tässä tutkimuksessa sosiaalinen pääoma liittyy tiettyyn sosiaaliseen kontekstiin, lastensuojelulaitokseen. Samalla kuitenkin olen kiinnostunut siitä, kuinka yksilölle rakentuu tässä kontekstissa itselleen resurssiksi sosiaalista pääomaa ja muita pääoman lajeja.
Tutkimuskysymys oli, miten tutkimukseen osallistuneet kokevat laitoksen sisäisten ihmissuhteiden vaikuttaneen sosiaalisen pääoman rakentumiseen asuessaan lastensuojelulaitoksessa. Tutkimukseen osallistui kuusi henkilöä. Iältään he olivat 18-34 -vuotiaita, laitoksista jo pois muuttaneita. Toteutin tutkimuksen laadullisena, narratiivisena tutkimuksena. Aineiston hankinnan ja analyysin pohjana käytin elämänkerrallis-narratiivista lähestymistapaa. Haastattelujen lähtökohtana oli antaa tutkimuksen henkilöiden kertoa oma tarinansa mahdollisimman vapaasti. Aineiston pohjalta konstruktoin kolme erilaista tarinatyyppiä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojelulaitos voi parhaimmillaan tarjota hyvinkin kotia vastaavan kasvuympäristön. Tässä tutkimuksessa kukaan ei pitänyt huonona lastensuojelulaitoksia sinäänsä. Tärkeäksi koettiin työntekijöiden antama sosiaalinen tuki ja kontrolli sekä tavalliset arkiset asiat, joilla osoitettiin välittämistä. Sosiaalisen pääoman epätasainen jakautuminen koettiin huonona. Toisista asukkaista oli saattanut tulla hyvinkin tärkeitä. Yhteisöllisyyden kannalta tärkeäksi koettiin oma asennoituminen sijoitukseen. Yhteisöllisyyttä haittasi muun muassa kiusaaminen ja "hatkaamiset".