Jälkitavun pitkien vokaalien äänteellinen variaatio Kiteen murteessa
Malinen, Anni (2016)
2016
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605101537
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on Kiteen murteen jälkitavuissa ilmenevä pitkien vokaalien variaatio. Tutkin labiaalistumista (esimerkiksi tullee > tulloo), jälkitavun pitkän vokaalin supistumista (syökää > syökee) sekä assimiloituneen vokaaliyhtymän supistumia (lukkee > lukkii). Tarkoituksena on selvittää, millaisissa kieliopillisissa konteksteissa kyseisiä murrepiirteitä esintyy, millaista variaatiota Kiteen murteessa on kyseisistä piirteistä havaittavissa ja onko puhujien iällä, sukupuolella tai esimerkiksi työllä vaikutusta piirteiden käyttöön. Lisäksi arvioin murrepiirteiden asemaa Harri Mantilan puhekielen viidenlaisten piirteiden kautta.
Menetelminä ovat puheen tallennus ja nauhoitteilla kuultavien jälkitavun pitkien vokaalien variaation analysointi. Vertailen 1960-luvulla nauhoitettuja Kiteen murteen näytteitä ja itse nauhoittamiani keskusteluita selvittääkseni, millaista variaatiota murrepiirteet osoittavat ja onko variaatiota kenties aiemmin ollut enemmän kuin nykyisin. Olen valinnut informantit omille nauhoitteilleni perhepiiristä ja 1960-luvun nauhoitteet tilasin Kotimaisten kielten keskuksesta.
Tutkimus osoittaa, että jokaista tutkittua piirrettä käytetään nykyisin vähemmän kuin 1960-luvulla. Selkeää hajontaa on havaittavissa myös nykypäivän informanttien välillä. Ilmeni, että yli 50-vuotiaat informantit käyttävät piirteitä enemmän kuin alle 50-vuotiaat. Mahdollisia syitä tälle ovat nuorempien informanttien suurempi liikkuvuus ja kaupunkilaisiksi miellettyjen, vähemmän leimallisten piirrevarianttien suosiminen. Mantilan viidenlaisista puhekielen piirteistä jokainen tutkimani murrepiirre sopii parhaiten neljänteen kategoriaan, johon kuuluu nuorten ihmisten karttamia ja maalaisiksi miellettyjä puhekielen piirteitä. Murrepiirteiden analyysin pohjalta tehdyt määrälliset havainnot ja Mantilan neljänteen kategoriaan asettuminen osoittavat merkkejä jälkitavun pitkän vokaalin murteellisten muotojen tasaantumisesta alle 50-vuotiailla informanteilla. Tutkittavat piirteet ovat siis hiljalleen hiipumassa.
Menetelminä ovat puheen tallennus ja nauhoitteilla kuultavien jälkitavun pitkien vokaalien variaation analysointi. Vertailen 1960-luvulla nauhoitettuja Kiteen murteen näytteitä ja itse nauhoittamiani keskusteluita selvittääkseni, millaista variaatiota murrepiirteet osoittavat ja onko variaatiota kenties aiemmin ollut enemmän kuin nykyisin. Olen valinnut informantit omille nauhoitteilleni perhepiiristä ja 1960-luvun nauhoitteet tilasin Kotimaisten kielten keskuksesta.
Tutkimus osoittaa, että jokaista tutkittua piirrettä käytetään nykyisin vähemmän kuin 1960-luvulla. Selkeää hajontaa on havaittavissa myös nykypäivän informanttien välillä. Ilmeni, että yli 50-vuotiaat informantit käyttävät piirteitä enemmän kuin alle 50-vuotiaat. Mahdollisia syitä tälle ovat nuorempien informanttien suurempi liikkuvuus ja kaupunkilaisiksi miellettyjen, vähemmän leimallisten piirrevarianttien suosiminen. Mantilan viidenlaisista puhekielen piirteistä jokainen tutkimani murrepiirre sopii parhaiten neljänteen kategoriaan, johon kuuluu nuorten ihmisten karttamia ja maalaisiksi miellettyjä puhekielen piirteitä. Murrepiirteiden analyysin pohjalta tehdyt määrälliset havainnot ja Mantilan neljänteen kategoriaan asettuminen osoittavat merkkejä jälkitavun pitkän vokaalin murteellisten muotojen tasaantumisesta alle 50-vuotiailla informanteilla. Tutkittavat piirteet ovat siis hiljalleen hiipumassa.