Vaaleanpunainen tasavalta? SDP, itsenäisyys ja kansallisen yhtenäisyyden kysymys vuosina 1918-1924

Abstract

Sisällissodan jälkeisten vuosien yhteiskunnallinen integraatio Suomessa

Sisällissota synnytti valtavan repeämän vastaitsenäistyneeseen Suomeen. Syntyi jako kahteen, valkoisiin ja punaisiin, voittajiin ja häviäjiin. Syntyi suojeluskuntien ja Etsivän Keskuspoliisin kaltaisia valvontakoneistoja pitämään yllä ”valkoista” Suomea. Syntyi työväenluokka, jonka keskeisin kokemus oli sisällissodan häviö, valkoinen terrori ja työväenliikkeen repressio.

Toisaalta heti sisällissodan päättymisen jälkeen ajatus ”kansallisesta eheytymisestä” julistettiin lähes kaikkialla tavoitteeksi. Tavoite oli monimutkainen, sisälsi erilaisia ja eriaikaisia prosesseja, uudistuksia, uutta vuorovaikutusta ja tulkintaa suomalaisuudesta ja sen suhteesta muuhun maailmaan. Näkökulman kokonaisuuteen muodostaa maltillinen poliittinen työväenliike, Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP.

Kansalaissovun toteuttaminen saattoi toteutua vain ”valkoisissa” reunaehdoissa. Joka tapauksessa vuoden 1918 kesän työväenliikkeen hävittämisvaatimuksesta siirryttiin nopeasti miettimään yhteiskunnan rakentamisen reunaehtoja. Amnestia oli työväenliikkeen tärkein vaatimus 1920-luvun alussa.

Integraatiota lisäävät ja vähentävät prosessit kulkivat alusta alkaen rinnakkain 1920-luvun Suomessa. Kokonaisuudessa tasavallan ja tasa-arvon ristiriita jäi osin ratkaisematta, vaikka SDP sai 1920-luvun taitteessa hämmästyttävän nopeasti läpi useimmat sisällissodan jälkeen asettamansa tavoitteet.

Vuosi 1918 muutti tai hajotti nopeasti ja jopa ratkaisevasti itsenäisyyden ja yhtenäisyyden tulkintalinjoja, mutta toisaalta integroitumisprosessi eteni sisällissodan jälkivuosina huomattavasti pitemmälle kuin yleensä on esitetty tai oletettu.

The climax for the Finnish nationalism was the independence in 1917 which was afflicted by the civil war in 1918. Casualties were huge and the nation was divided in two. The winners, “the whites” represented the bourgeois niche of the nation and losers, “the reds”, the labour movement. The aftermath included prison camps and a great number of red prisoners.

Finland was, however, a democracy from 1919 onwards. Amnesties were soon granted and the public political culture was liberal. The consequences of the civil war therefore a highly debated political question. The need for integration was recognized in every part of society.

In this research the question of integration (1918–1924) was approached from the viewpoint of the moderate labour movement the Finnish Socialdemocratic Party (SDP). SDP formed the political majority of the former reds. The minority group were radical communists. Finnish communism was supported by the Russian Bolsheviks. Also the leaders of former reds settled in Russia to continue the Finnish revolution from there.

The theoretical basis of this research is in the theory of nationalism. I’m analysing the relations between nationalism and the moderate labour movement in the post-independence Finland. The approach is to define certain concepts of nationalism and then use them as a means of analysis. The basic argument I’m taking here is that nationalism’s concepts offer a possible approach to study in political history.

These basic concepts are independence and integration. Independence is a central value of society. Integration means the cohesion of society. These main concepts were further analysed in certain subcategories:The first is affection, the second is discourse, the third is ideology, the fourth is movement and the fifth is a historical process.

My main hypothesis is that the integration of SDP was the most important factor in the fate of the Finnish society in the 1920’s. Political reforms were made to ease the division in society. Land reforms, the freedom of religion act, the compulsory education law and the prohibition law were examples of the old objectives of the labour movement which were carried out soon after the civil war. SDP got power in municipalities already in 1919. SDP saw municipalities as a part of the whole society, not a means for the some quick benefits for the working class.