A comparative corpus study on intensifiers in Canadian English and New Zealand English
Saarenpää, Tuomas (2016)
2016
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605041523
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605041523
Tiivistelmä
Tutkin tässä Pro Gradu tutkielmassa englannin kielen vahvistussanoja. Vahvistussanat ovat adverbeja, joita käytetään nimensä mukaisesti vahvistamaan merkityksiä lauseessa. Yleisimpiä vahvistussanoja aiempien tutkimusten valossa ovat olleet esimerkiksi very, really ja so. Laadin viisi erillistä tutkimuskysymystä, jotka käsittelevät vahvistussanojen yleisyyttä, sukupuolen vaikutusta vahvistussanojen käyttöön ja valintaan, iän vaikutusta vahvistussanojen käyttöön ja valintaan, puhutun kielen kategorian vaikutusta vahvistussanojen yleisyyteen sekä vahvistussanojen esiintymistä attributiivisten ja predikatiivisten adjektiivien kanssa.
Rajasin tutkimukseni puhuttuun kieleen, koska aiemmissa tutkimuksissa vahvistussanojen on osoitettu olevan yleisempiä puhutussa kielessä kuin kirjoitetussa kielessä. Aineistonani ovat kaksi korpusta: The International Corpus of English: Canada (ICE-CAN) ja The International Corpus of English: New Zealand (ICE-NZ). Valitsin näissä korpuksissa edustetut englannin kielen varieteetit, koska ne ovat kehittyneet historiallisesti eri aikaan ja ne sijaitsevat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Vahvistussanojen on osoitettu olevan yleisimpiä adjektiivien määritteinä, joten valitsin tutkimuksen kohteeksi vahvistussanat tässä kontekstissa.
Sekä ICE-CAN että ICE-NZ on koottu saman mallin mukaisesti 1990-luvulla. Kaikkien ICE-korpusten tavoitesanamäärä on miljoona sanaa, josta puhuttua kieltä edustaa 600000 sanaa ja kirjoitettua vastaavasti 400000 sanaa. Sekä puhuttu että kirjoitettu osa on jaettu edelleen useaan pienempään osaan, joka mahdollistaa erilaisten kategorioiden välisen vertailun. Katkelmien tavoitepituus on ollut 2000 sanaa. Korpusten samankaltaisuus mahdollistaa niiden vertailun ja se on lisäksi helppoa sekä mielekästä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että vahvistussanojen käyttö korreloi iän ja sukupuolen kanssa. Nuorempien puhujien on osoitettu käyttävän enemmän vahvistussanoja kuin vanhempien. Lisäksi naisten on todettu käyttävän enemmän vahvistussanoja puheessaan kuin miesten. Tutkimuksessani käytetty metodi on korpuslingvistiikka, joka mahdollistaa suuren aineiston käytön.
Tutkimukseni tulokset olivat melko samankaltaisia molempien korpusten osalta. Molemmissa korpuksissa yleisimmät vahvistussanat olivat very, really, so ja pretty. Naiset käyttivät vahvistussanoja hieman enemmän kuin miehet molemmissa korpuksissa. Vahvistussanojen käyttö laski ikäryhmän mukaan nuoremmasta vanhempaan kanadanenglannin korpuksessa, mutta toisaalta tulokset olivat päinvastaiset uudenseelanninenglannin osalta. Käsikirjoitetussa puheessa vältettiin vahvistussanaa really ja very oli todella suosittu. Suurin osa valituista yhdestätoista vahvistussanasta olivat yleisempiä predikatiivisten adjektiivien kanssa, joka tukee väitettä niiden kieliopillistumisesta.
Rajasin tutkimukseni puhuttuun kieleen, koska aiemmissa tutkimuksissa vahvistussanojen on osoitettu olevan yleisempiä puhutussa kielessä kuin kirjoitetussa kielessä. Aineistonani ovat kaksi korpusta: The International Corpus of English: Canada (ICE-CAN) ja The International Corpus of English: New Zealand (ICE-NZ). Valitsin näissä korpuksissa edustetut englannin kielen varieteetit, koska ne ovat kehittyneet historiallisesti eri aikaan ja ne sijaitsevat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Vahvistussanojen on osoitettu olevan yleisimpiä adjektiivien määritteinä, joten valitsin tutkimuksen kohteeksi vahvistussanat tässä kontekstissa.
Sekä ICE-CAN että ICE-NZ on koottu saman mallin mukaisesti 1990-luvulla. Kaikkien ICE-korpusten tavoitesanamäärä on miljoona sanaa, josta puhuttua kieltä edustaa 600000 sanaa ja kirjoitettua vastaavasti 400000 sanaa. Sekä puhuttu että kirjoitettu osa on jaettu edelleen useaan pienempään osaan, joka mahdollistaa erilaisten kategorioiden välisen vertailun. Katkelmien tavoitepituus on ollut 2000 sanaa. Korpusten samankaltaisuus mahdollistaa niiden vertailun ja se on lisäksi helppoa sekä mielekästä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että vahvistussanojen käyttö korreloi iän ja sukupuolen kanssa. Nuorempien puhujien on osoitettu käyttävän enemmän vahvistussanoja kuin vanhempien. Lisäksi naisten on todettu käyttävän enemmän vahvistussanoja puheessaan kuin miesten. Tutkimuksessani käytetty metodi on korpuslingvistiikka, joka mahdollistaa suuren aineiston käytön.
Tutkimukseni tulokset olivat melko samankaltaisia molempien korpusten osalta. Molemmissa korpuksissa yleisimmät vahvistussanat olivat very, really, so ja pretty. Naiset käyttivät vahvistussanoja hieman enemmän kuin miehet molemmissa korpuksissa. Vahvistussanojen käyttö laski ikäryhmän mukaan nuoremmasta vanhempaan kanadanenglannin korpuksessa, mutta toisaalta tulokset olivat päinvastaiset uudenseelanninenglannin osalta. Käsikirjoitetussa puheessa vältettiin vahvistussanaa really ja very oli todella suosittu. Suurin osa valituista yhdestätoista vahvistussanasta olivat yleisempiä predikatiivisten adjektiivien kanssa, joka tukee väitettä niiden kieliopillistumisesta.