Kolmannen sektorin monet kasvot. Alkoholi- ja Yhteiskuntapolitiikka -lehtien välittämä kuva kolmannesta sektorista päihdepalveluissa 1970 - 2013
Lahdenmäki, Hanna (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605031518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605031518
Tiivistelmä
Kolmas sektori on merkittävä toimija Suomen päihdepalveluissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisia erialaisia rooleja kolmannella sektorilla on 1970-luvulta lähtien ollut ja miten roolit ovat muuttuneet. Kolmannen sektorin toiminnalla on vaikutuksensa päihdepalvelujen kehitykseen. Toisaalta yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset lainsäädännössä ja taloudellisessa tilanteessa ovat vaikuttaneet kolmannen sektorin toimintaan.
Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto koostuu Alkoholi- ja Yhteiskuntapolitiikka -lehtien tutkimusartikkeleista 1970-luvulta vuoden 2013 loppuun. Yhteensä aineistossa on 124 kappaletta 5-10 sivun artikkelia, joissa jokaisessa on mukana jokin päihdehoitoa tarjoava kolmannen sektorin toimija. Aineiston järjestämisessä ja analysoinnissa on käytetty apuna Harvey Sacksin kehittämää jäsenyyskategorisaatiota. Aineistoa on tarkasteltu kategoriaparien avulla. Tuloksissa kuvaillaan kolmannen sektorin toimintaa inhimillisyyden, ideologisuuden, kehittämisen, laadukkuuden ja talouden näkökulmista.
Kolmas sektori osallistuu keskusteluun sekä järjestää ja kehittää päihdepalveluita. Kolmannen sektorin toiminnasta löytyy osittain yhteneväisiä piirteitä. Kolmannen sektorin toimijat ovat inhimillistäneet päihdepalveluita tarjoamalla laajalla rintamalla vapaaehtoisia avopalveluita, mikä näkyy 1970-luvun artikkeleissa. Kolmannen sektorin päihdepalvelut perustuvat pääsääntöisesti psykososiaaliselle tuelle. Kehittäminen on ollut voimakkainta 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin kehitettiin erilaisia terapiamuotoja ja AA-ideologiaan perustuvaa Minnesota-hoitoa.
Kolmannen sektorin toimijoiden roolit ovat osittain myös hyvin erilaisia. Tämä näkyy merkittävimpinä toimijoina aineistoissa esiintyvien A-klinikan ja AA:n toimintatavoissa. Tavoitteiden osalta päihdehoidon ideologia hajaantuu eri toimijoiden välillä 1980-luvun taitteessa, kun A-klinikka tuo AA:n kannattaman täysraittiuden rinnalle tavoitteen kontrolloidusta alkoholin käytöstä. A-klinikat panostavat koulutukseen ja korkeaan ammatilliseen profiiliin, kun taas vertaisryhmät luottavat yhteisöihin ja vapaaehtoisiin vertaistapaamisiin. Nämä asettuvat aineistossa voimakkaasti vastakkain. Lisäksi toimijat ovat eri tavoin riippuvaisia ulkopuolisesta taloudellisesta tuesta. Vertaisryhmien riippumattomuus korostuu taloudellisesti vaikeina aikoina 1990- ja 2000-luvuilla. Kolmannen sektorin toimijat ovat laajalla rintamalla kumppaneina erilaisissa projekteissa, mikä näkyy aineistossa 1990-luvulta lähtien.
Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto koostuu Alkoholi- ja Yhteiskuntapolitiikka -lehtien tutkimusartikkeleista 1970-luvulta vuoden 2013 loppuun. Yhteensä aineistossa on 124 kappaletta 5-10 sivun artikkelia, joissa jokaisessa on mukana jokin päihdehoitoa tarjoava kolmannen sektorin toimija. Aineiston järjestämisessä ja analysoinnissa on käytetty apuna Harvey Sacksin kehittämää jäsenyyskategorisaatiota. Aineistoa on tarkasteltu kategoriaparien avulla. Tuloksissa kuvaillaan kolmannen sektorin toimintaa inhimillisyyden, ideologisuuden, kehittämisen, laadukkuuden ja talouden näkökulmista.
Kolmas sektori osallistuu keskusteluun sekä järjestää ja kehittää päihdepalveluita. Kolmannen sektorin toiminnasta löytyy osittain yhteneväisiä piirteitä. Kolmannen sektorin toimijat ovat inhimillistäneet päihdepalveluita tarjoamalla laajalla rintamalla vapaaehtoisia avopalveluita, mikä näkyy 1970-luvun artikkeleissa. Kolmannen sektorin päihdepalvelut perustuvat pääsääntöisesti psykososiaaliselle tuelle. Kehittäminen on ollut voimakkainta 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin kehitettiin erilaisia terapiamuotoja ja AA-ideologiaan perustuvaa Minnesota-hoitoa.
Kolmannen sektorin toimijoiden roolit ovat osittain myös hyvin erilaisia. Tämä näkyy merkittävimpinä toimijoina aineistoissa esiintyvien A-klinikan ja AA:n toimintatavoissa. Tavoitteiden osalta päihdehoidon ideologia hajaantuu eri toimijoiden välillä 1980-luvun taitteessa, kun A-klinikka tuo AA:n kannattaman täysraittiuden rinnalle tavoitteen kontrolloidusta alkoholin käytöstä. A-klinikat panostavat koulutukseen ja korkeaan ammatilliseen profiiliin, kun taas vertaisryhmät luottavat yhteisöihin ja vapaaehtoisiin vertaistapaamisiin. Nämä asettuvat aineistossa voimakkaasti vastakkain. Lisäksi toimijat ovat eri tavoin riippuvaisia ulkopuolisesta taloudellisesta tuesta. Vertaisryhmien riippumattomuus korostuu taloudellisesti vaikeina aikoina 1990- ja 2000-luvuilla. Kolmannen sektorin toimijat ovat laajalla rintamalla kumppaneina erilaisissa projekteissa, mikä näkyy aineistossa 1990-luvulta lähtien.