Kehitysmaaliiketoiminnasta kehitysyhteistyöhön: suomalaisten pk-yritysten näkökulma

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten pk-yritysten kehitysmaaliiketoiminnan sosiaalisen vastuullisuuden käytäntöjä ja suhdetta Suomen kehitysyhteistyöhön. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti sellaisiin suomalaisiin pk-yrityksiin, jotka ovat vastaanottaneet Finnpartnershipin koordinoimaa mutta ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöbudjetista rahoittamaa liikekumppanuustukea kehitysmaaliiketoimintansa aloittamiseen ja kehittämiseen. Kehitysyhteistyövaroilla tuettuihin hankkeisiin liittyy läheisesti paitsi liiketoiminnallisia, myös kehityksellisiä tavoitteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on rakentaa kattava ymmärrys siitä, miten liikekumppanuustukea vastaanottaneet suomalaiset pk-yritykset ovat edistäneet kohdemaansa sosiaalista kehitystä, sekä siitä, miten tapausyritysten sosiaalisen vastuullisuus suhteutuu Suomen kehitysyhteistyöhön.

Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, ja se koostuu johdantokappaleesta, kirjallisuuskatsauksesta, valittujen tutkimusmenetelmien esittelystä sekä tutkimusaineiston kaksivaiheisesta sisällönanalyysistä. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kehitysmaaliiketoimintaa, liiketoiminnan politisoitumista sekä pk-yritysten vastuullisuutta koskevaa aiempaa tutkimusta. Keskeisimmäksi empiiriseksi aineistoksi on valittu haastattelu- ja dokumenttiaineisto. Tämän tutkimuksen johtopäätöksissä tarkastellaan empiirisestä aineistosta tehtyjä löydöksiä suhteessa kirjallisuuskatsauksesta identifioituihin löydöksiin, ja esitellään kehitysehdotuksia suomalaisten pk-yritysten kehitysmaaliiketoiminnan ja Suomen kehitysyhteistyön välisen suhteen vankentamiseksi.

Tämän tutkimuksen mukaan suomalaisten pk-yritysten kehitysmaaliiketoiminnan sosiaalinen vastuullisuus on käytännönläheistä, arvopohjaista ja haastavaa. Pk-yritykset eivät juurikaan tunne Suomen kehityspoliittisia tavoitteita tai linjauksia, mutta kokevat silti tekevänsä hyvää ja edesauttavansa kohdemaidensa sosiaalista kehitystä. Toisaalta näyttää siltä, että eri sidosryhmät asettavat pk-yritysten kehitysmaaliiketoiminnalle erilaisia tavoitteita, sillä osa sidosryhmistä odottaa yrityksiltä selviä kehityspoliittisia kontribuutioita, kun taas osa sidosryhmistä uskoo, että niiden tärkein tehtävä on toteuttaa vastuullisempaa liiketoimintaa kehittyvissä maissa. Yritysten rooli kehitysyhteistyötoimijoina on uusi, ja siihen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Pk-yritysten kehitysyhteistyötä voitaisiin sujuvoittaa selkeyttämällä sille asetettuja tavoitteita ja vaikuttavuusmittaristoja, sekä tekemällä raportoinnista läpinäkyvämpää. Tämä tutkimus käsittelee vähän tutkittua mutta ajankohtaista aihetta, ja sen kontribuution voidaan katsoa hyödyttävän yksityissektorin kehitysyhteistyön parantamista tulevaisuudessa.