Tuloksellisuuden mittaaminen yhteiskunta- ja taloustieteiden tieteenalayksiköissä : tarkastelussa kolme suomalaista yliopistoa

Abstract

Tutkimuksessa vertailtiin kolmen suomalaisen yliopiston yhteiskunta- ja taloustieteiden alan tieteenalayksiköiden tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjä ja tuloksellisuuden mittareita. Kohdeyksiköinä olivat Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu. Yksiköt valittiin harkinnanvaraisella otannalla edustettujen tieteenalojen yhtäläisyyksien ja henkilöstö- ja opiskelijamäärillä mitatun saman suuruusluokan koon perusteella.

Julkisen talouden jatkuvan niukkuuden ja yliopistojen toiminnan voimavaroihin kohdistuvien leikkausten aikana tuloksellisuustiedon ja tuloksellisuuden onnistuneen ja sujuvan mittaamisen merkitys kasvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkopuoliset rahoittajat ja muut yliopistojen sidosryhmät ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mitä koulutuksen ja tutkimuksen käyttöön annetuilla resursseilla saadaan aikaan. Tuloksellisuustiedon ja mittaamisen merkityksen kasvuun on vaikuttanut myös uuden julkishallinnon (New Public Management) doktriinin ja managerialismin toimintatapojen tulo suomalaiseen korkeakoulupolitiikkaan ja yliopistoihin.

Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, miten ja millaisilla mittareilla tuloksellisuutta mitataan yliopistojen yhteiskunta- ja taloustieteiden aloilla, miten mittarien käyttöä perustellaan ja miten mittarien tuottamaa tuloksellisuusinformaatiota hyödynnetään.

Tutkimus suoritettiin laadullisin menetelmin tapaustutkimuksena. Aineistona tutkimuksessa käytettiin kohdeyksiköiden tuloksellisuusaihepiiriin liittyviä, avoimesti saatavilla olevia asiakirjoja sekä kohdeyksiköiden hallintopäälliköille tehtyjä puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.

Empiirisessä osassa havaittiin tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjen perustuvan huomattavilta osin opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjauksesta tulossopimusten ja yliopistojenrahoitusmallin kautta välittyviin toimintatapoihin. Mittaaminen ja tuloksellisuuden määrittely tapahtuu pitkälti yliopistojen hallinnollisen ulottuvuuden piirissä. Keskeisiksi tuloksellisuusmittareiksi kaikissa kohdeyksiköissä mainittiin tieteellisten julkaisujen määrä ja laatu sekä maisteri- ja tohtoritutkintojen määrät. Täydentävän rahoituksen saannin merkitys tuloksellisuuden mittarina nähtiin kasvavan.

Tuloksellisuusinformaation käyttökohteiksi havaittiin sisäisen ja ulkoisen kehittämisen tarpeet, mukaanlukien yliopistojen välinen, kansallinen rakenteellinen kehittäminen. Lisäksi tuloksellisuusinformaatiolla täytetään tilivelvollisuutta ulkoisille ja sisäisille sidosryhmille sekä tuodaan esille onnistumisia ja menestystä.