Potiluus oppaissa. Syöpäpotilaiden potilasoppaiden sisällön analyysi
Arjatmaa, Riikka (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605021506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605021506
Tiivistelmä
Syöpä on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe, sillä syöpään sairastuneiden ihmisten määrä kohoaa koko ajan. On tärkeää paneutua siihen, millaista kuvaa vakavasti sairastuneille ihmisille potilaan roolista rakennetaan.
Tarkastelen tutkielmassani syöpäpotilaille laadittuja kirjallisia potilasoppaita ja niissä ilmeneviä potiluuden muotoja. Laadullisen tutkimuksen avulla selvitän, millaisia potilaan subjektiasemia potilasoppaista on löydettävissä ja miten potiluutta ylipäänsä tekstissä tehdään. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaista potiluutta potilasoppaat rakentavat? Millä keinoin opasteksti määrittelee potilaan mahdollisia subjektiasemia?
Tutkimusaineistona käytän Suomen Syöpäpotilaat ry:n kirjallisia potilasoppaita. Analyysini kohteena on yhdeksän potilasopasta. Oppaat käsittelevät syöpäsairauksia, niiden erilaisia hoitomuotoja sekä kaikkea sitä, mitä syöpään sairastuneen ihmisen elämään kuuluu. Oppaat tarjoavat sairastuneelle hyvinkin käytännönläheisiä neuvoja, miten toimia sairauden ja sen hoidon eri vaiheissa. Käytän potilasoppaiden analyysissa kahta tutkimusmenetelmää, alustavan analyysin työkaluna käytän laadullista sisällönanalyysia ja syvemmän analyysin vaiheessa tutkimuksen tukena toimii subjektiasemien analyysi. Pohjustavana ajatusmallina opastekstin tutkimuksessani on Tiina Hautamäen väitöskirjassaan käyttämä potilaiden subjektiasemien jaottelu: potilas kohteena, toimijana ja kokijana.
Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan, miten potilaan kuvaa oppaissa tekstillisesti rakennetaan. Ennakko-oletuksenani on, että potilas positioituu opastekstissä useimmiten hoitotoimien tai ohjeistuksen kohteeksi, hoitohenkilökunnan ollessa toimijoita ja asiantuntijoita. Oppaiden analyysi osoittaa oletukseni todeksi, potilas kuvataan opastekstissä usein toiminnan tai neuvojen kohteena, varsinkin, jos teksti käsittelee syövän hoitoa yksityiskohtaisemmin. Potilasta ei tästä huolimatta kuvata passiivisena, vaan hänellä ymmärretään olevan oman sairautensa suhteen vahva kokijuus sekä sen mahdollistama toimijuus. Oppaat pyrkivät aktivoimaan potilasta, tekstistä voi tunnistaa muun muassa kehotuksia ja suosituksia, joiden tarkoitus on rohkaista potilasta toimimaan syöpähoitoja edistävällä tavalla ja näin ottamaan omalta osaltaan vastuuta sairautensa hoidosta.
Tarkastelen tutkielmassani syöpäpotilaille laadittuja kirjallisia potilasoppaita ja niissä ilmeneviä potiluuden muotoja. Laadullisen tutkimuksen avulla selvitän, millaisia potilaan subjektiasemia potilasoppaista on löydettävissä ja miten potiluutta ylipäänsä tekstissä tehdään. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaista potiluutta potilasoppaat rakentavat? Millä keinoin opasteksti määrittelee potilaan mahdollisia subjektiasemia?
Tutkimusaineistona käytän Suomen Syöpäpotilaat ry:n kirjallisia potilasoppaita. Analyysini kohteena on yhdeksän potilasopasta. Oppaat käsittelevät syöpäsairauksia, niiden erilaisia hoitomuotoja sekä kaikkea sitä, mitä syöpään sairastuneen ihmisen elämään kuuluu. Oppaat tarjoavat sairastuneelle hyvinkin käytännönläheisiä neuvoja, miten toimia sairauden ja sen hoidon eri vaiheissa. Käytän potilasoppaiden analyysissa kahta tutkimusmenetelmää, alustavan analyysin työkaluna käytän laadullista sisällönanalyysia ja syvemmän analyysin vaiheessa tutkimuksen tukena toimii subjektiasemien analyysi. Pohjustavana ajatusmallina opastekstin tutkimuksessani on Tiina Hautamäen väitöskirjassaan käyttämä potilaiden subjektiasemien jaottelu: potilas kohteena, toimijana ja kokijana.
Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan, miten potilaan kuvaa oppaissa tekstillisesti rakennetaan. Ennakko-oletuksenani on, että potilas positioituu opastekstissä useimmiten hoitotoimien tai ohjeistuksen kohteeksi, hoitohenkilökunnan ollessa toimijoita ja asiantuntijoita. Oppaiden analyysi osoittaa oletukseni todeksi, potilas kuvataan opastekstissä usein toiminnan tai neuvojen kohteena, varsinkin, jos teksti käsittelee syövän hoitoa yksityiskohtaisemmin. Potilasta ei tästä huolimatta kuvata passiivisena, vaan hänellä ymmärretään olevan oman sairautensa suhteen vahva kokijuus sekä sen mahdollistama toimijuus. Oppaat pyrkivät aktivoimaan potilasta, tekstistä voi tunnistaa muun muassa kehotuksia ja suosituksia, joiden tarkoitus on rohkaista potilasta toimimaan syöpähoitoja edistävällä tavalla ja näin ottamaan omalta osaltaan vastuuta sairautensa hoidosta.