Tulossa viettelijäksi, halusta kirjoittajaksi. Viettelykertomusta ja kaunokirjallisuutta ohjaavien roolien ja halujen analoginen suhde 1800-luvun alun jälkeisessä viettelytraditiossa

Abstract

Tutkielmani käsittelee 1800-luvun alun jälkeen ilmestyneitä viettelykertomuksia ja tuon tradition analogista suhdetta kertomuksen ympärille rakentuviin rooleihin. Lähtökohtanani on ajatus kirjoittamisesta viettelemisenä, jolloin kirjoittajan ja lukijan roolit sekä suhde ovat analogisesti rinnasteiset viettelijän ja vieteltävän vastaaviin rooleihin. Tulkitsen tämän analogian kautta kolmea erilaista viettelykertomusta, eli Gustave Flaubertin klassisesti viettelykseen yhdistettyä teosta Rouva Bovary (1857, alkuteos Madame Bovary), F. Scott Fitzgeraldin aikakausiromaania The Great Gatsby (1925) ja Neil Straussin viettelykulttuurista kertovaa paljastuskirjaa The Game. Penetrating the Secret Society of Pickup Artists (2005). Tarkastelussani nämä teokset ja viettelykertomusten traditio paljastavat juonien taakse kätkettyjä kertomuksesta itsestään keskustelevia tasoja. Esitän näiden viettelykertomuksiin sisäänrakennettujen kirjallisten keskustelujen heijastavan kertomuksessa tapahtuvia muutoksia, jolloin viettelykertomus on avain lukemisen ja kirjoittamisen halujen ymmärtämiseen.

Tutkielman teoreettinen viitekehys on kohdeteosten tapaan kolmitahoinen. Ensimmäinen näkökulma on muun muassa Peter Brooksin ja René Girardin teoretisoiman halun ilmentyminen kertomuksessa ja toisaalta analogisesti viettelyksessä. Tulkintani teoksesta Rouva Bovary paljastaa, miten viettelijä ja vieteltävä haluavat viettelykseltä täysin eri asioita. Toinen näkökulma on Harold Bloomin vaikutusahdistus, jonka näen eräänlaisena kirjoittajaa ja siten myös viettelijää ajavana voimana. Runoilijoiden välisiä vaikutussuhteita kuvaamaan tarkoitettu vaikutusahdistus näkyy The Great Gatsbyn sivuilla teoksen viettelijähahmojen välisessä taistelussa sekä intertekstuaalisena suhteena aiempaan viettelytraditioon. Kolmas näkökulma käyttää jälkiklassisen narratologian terminologiaa, ja tarkastelen siis miten kerrottavuuden ja kerronnallisuuden tasoista käydään viettelyksessä jatkuvaa hienosäätävää neuvottelua. The Gamen viettelijät kehittelevät vieteltävien hurmaamiseksi mitä monimutkaisimpia temppuja, mutta lopulta kyse on mehukkaimman kertomuksen metsästämistä toisten viettelijöiden kunnioituksen voittamiseksi. Metodiltaan tutkielmani on deskriptiivistä poetiikkaa, jolloin viettelyskertomukset itsessään toimivat ikään kuin metodina lukemisen, kirjoittamisen ja kertomuksen tarkastelussa.

Tarkastelussani kohdeteoksista ja viettelykertomuksen traditiosta paljastuu sekä aiemmassa tutkimuksessa huomaamatta jääneitä yhteyksiä teosten välillä että kertomuksesta itsestään keskustelevia tasoja. Vaikka viettelyksen ja kertomuksen sekä näiden roolien välille ei voida rakentaa kaiken kattavaa tulkintasuhdetta, viimeaikaisissa viettelykertomuksissa on viitteitä jonkinlaisesta muutoksesta, joka näkyy niin viettelyksessä kuin analogisesti kertomuksessakin.

Viettelykertomusten traditio on rikas, ja etenkin 1800-luvun alun jälkeinen viettelykertomus jäänyt aiemmassa tutkimuksessa liian vähälle huomiolle. Tutkielmani toimiikin teoreettisena avauksena uuden länsimaisen viettelykertomuksen tutkimukseen. Alustan tutkielmassani myös laajempaa viettelyksen kulttuurisen merkityksen etsintää kirjallisuuden ulkopuolelle jäävistä ilmiöissä, kuten esimerkiksi myynti, mainonta ja politiikka.