Dokumentaarisen elokuvan jäljillä - Abbas Kiarostamin dokumentaarinen tyyli elokuvassa Close-up
Mäkilä, Ville (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604261486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604261486
Tiivistelmä
Tutkielmassani perehdyn iranilaisen elokuvaohjaaja Abbas Kiarostamin dokumentaariseen tyyliin ja ilmaisukeinoihin elokuvassa Close-up. Pyrkimyksenäni on tutkia minkälaisilla keinoilla Kiarostami rakentaa vaikeasti määrittyvän elokuvansa dokumentaarisuuden, ja missä suhteessa nämä keinot näyttäytyvät vasten lajin konventioita ja fiktiivistä elokuvaa. Tarkasteluni piiriin lukeutuu vain luoviksi dokumentaareiksi määrittyvät dokumentaarit, jolloin ulkopuolelle jää tv-reportaasien kaltaiset ilmaisua sitovammat tuotannot.
Tutkielmani pohjalla on Bordwellin ja Thompsonin ajatus elokuvallisesta tyylistä, joka muodostuu erilaisten elokuvallisten keinojen tietoisesta käyttämisestä. Käytän Bill Nicholsin moodeja pohtiessani elokuvan suhdetta todellisuuden esittämiseen ja dokumentaarisen elokuvan lähestymistapoihin. Tutkimusmenetelmäni on elokuvan lähiluku, ja näkökulmani sitotutuu kompetentin katsojan käsitteeseen, joka korostaa vastaanottajan kognitiivisia kykyjä.
Aineistoni analyysissä jaan elokuvan kahteen osaan: dokumentaariseen ja rekonstruoituun. Näiden keskinäisiä eroja ja suhdetta lajin perinteeseen vertailemalla paikantuu lopulta elokuvan dokumentaarinen tyyli. Tämä näkyy elokuvan rekonstruoiduissa osissa fiktioelokuvan perinteitä mukailevana ilmaisuna, dokumentaarisissa osissa tyyli muodostuu useista toisistaan poikkeavista todellisuuden esittämisen lähestymistavoista. Elokuvan kerronnan ja tyylin kokonaisvaltainen tarkastelu paljastaa elokuvan rohkaisevan katsojaa haastamaan ajatusta todellisuuden puolueettomasta esittämisestä.
Tutkielmani pohjalla on Bordwellin ja Thompsonin ajatus elokuvallisesta tyylistä, joka muodostuu erilaisten elokuvallisten keinojen tietoisesta käyttämisestä. Käytän Bill Nicholsin moodeja pohtiessani elokuvan suhdetta todellisuuden esittämiseen ja dokumentaarisen elokuvan lähestymistapoihin. Tutkimusmenetelmäni on elokuvan lähiluku, ja näkökulmani sitotutuu kompetentin katsojan käsitteeseen, joka korostaa vastaanottajan kognitiivisia kykyjä.
Aineistoni analyysissä jaan elokuvan kahteen osaan: dokumentaariseen ja rekonstruoituun. Näiden keskinäisiä eroja ja suhdetta lajin perinteeseen vertailemalla paikantuu lopulta elokuvan dokumentaarinen tyyli. Tämä näkyy elokuvan rekonstruoiduissa osissa fiktioelokuvan perinteitä mukailevana ilmaisuna, dokumentaarisissa osissa tyyli muodostuu useista toisistaan poikkeavista todellisuuden esittämisen lähestymistavoista. Elokuvan kerronnan ja tyylin kokonaisvaltainen tarkastelu paljastaa elokuvan rohkaisevan katsojaa haastamaan ajatusta todellisuuden puolueettomasta esittämisestä.