Creation and domestication of global policy trends. The case of national bioethics committees

Syväterä, Jukka

Creation and domestication of global policy trends. The case of national bioethics committees

Syväterä, Jukka (2016)

Avaa tiedosto

978-952-03-0098-2.pdf (1.846Mt)

Lataukset:

Syväterä, Jukka

Tampere University Press

2016

Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Väitöspäivä

2016-05-06

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0098-2

Tiivistelmä

Vaikka aiempi tutkimus on osoittanut kansallisen päätöksenteon olevan usein riippuvaista muissa maissa toteutuneista kehityslinjoista, on pysynyt pitkälti arvoituksena, miksi kansallisvaltiot vapaaehtoisesti seuraavat maailmanlaajuisia politiikan muutoksen trendejä. Uusinstitutionalistinen maailmanyhteiskunnan teoria on osoittanut maailmankulttuurin tarjoavan malleja, joita omaksumalla niin kansallisvaltiot, organisaatiot, kuin yksilötkin saavat monet ominaisuuksistaan. Tämän tutkimusperinteen puitteissa toteutetut empiiriset tutkimukset ovat tyypillisesti kuvanneet keskinäisriippuvaista päätöksentekoa globaalien mallien diffuusiona, jonka tuloksena valtioiden institutionaaliset rakenteet ja politiikat samankaltaistuvat. Keskinäisriippuvaisen päätöksenteon operationalisoiminen diffuusion ja isomorfismin käsittein kuitenkin peittää näkyvistä eräitä globaalien mallien muodostumisen ja niiden omaksumiseen johtavien prosessien syvemmän ymmärryksen kannalta olennaisia seikkoja. Tästä syystä kansallisvaltiot on nähty konformisteina, jotka harkitsemattomasti mukautuvat maailmanlaajuisiin kehityssuuntiin.

Väitöskirjassani lähestyn näitä ongelmia yhden esimerkkitapauksen – kansallisten bioeettisten komiteoiden maailmanlaajuisen leviämisen – tarkastelun kautta. Tapaus on ajankohtainen ja hyvä esimerkiksi globaaleista politiikkatrendeistä, sillä kansallisten bioeettisten komiteoiden leviäminen yhä useampiin maihin on ollut suhteellisen nopeaa viime vuosikymmeninä. Tähän mennessä tällainen asiantuntijaelin on perustettu jo noin sadassa maassa.

Väitöskirjan kolmessa artikkelissa tarkastellaan kansallisen bioeettisen komitean muotoutumista globaalina mallina sekä kyseisen mallin domestikaatiota yhdessä maassa, Suomessa. Tutkimuksen empiirinen aineisto sisältää muun muassa eduskunnassa käytyjä keskusteluja, erilaisia hallinnollisia dokumentteja sekä bioetiikan alueella aktiivisten kansainvälisten järjestöjen tuottamia tekstejä. Väitöskirjassa omaksuttu metodologinen lähestymistapa ammentaa erityisesti tulkitsevasta politiikka-analyysista ja diskursiivisesta institutionalismista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että analyyttinen huomio suuntautuu ideoihin ja diskursseihin, jotka motivoivat kansallisia päätöksentekijöitä ja muita toimijoita toimimaan tavoilla jotka usein johtavat samankaltaisiin reformeihin useissa eri maissa.

Väitöskirjan päätulokset lisäävät ymmärrystä globaalien mallien ja kansallisen päätöksenteon dynamiikasta, jonka käsitteellistämisessä maailmanyhteiskunnan teoria on toistaiseksi liiaksi painottanut konformismia ja isomorfismia. Ensinnäkin, tulokset kyseenalaistavat jäykän käsityksen politiikkamallien diffuusiosta, jonka mukaan diffuusio alkaa mallin keksimisestä ja kiihtyy mallin tullessa “institutionaaliseksi imperatiiviksi” potentiaalisten omaksujien keskuudessa. Tutkimuksen tulosten valossa näyttää olevan pikemminkin niin, että globaalit politiikkamallit muodostuvat samanaikaisesti niiden levitessä ympäri maailman. Toiseksi, väitöskirjassa esitetään, että vaikka funktionalistiset selitykset harvoin selittävät sitä, miksi kansallisvaltiot mukautuvat globaaleihin politiikkatrendeihin, on arkiajattelussakin yleisillä funktionalistisilla käsityksillä yhteiskunnan modernisaatiosta kuitenkin keskeinen rooli prosesseissa, joissa kansallisvaltiot näyttävät mukautuvan näihin trendeihin. Kolmanneksi, väitöskirjassa argumentoidaan, että globaalien mallien omaksumiseen osallistuvien kansallisten toimijoiden toiminnan mieli näiden omasta näkökulmasta ei ole muiden matkiminen, vaan pyrkimys yhteensovittaa edustamansa erityiset intressit ”kansallisen intressin” kanssa. Globaalin mallin domestikaatio kansalliseen politiikkaan usein avaa kentän kamppailulle, jossa eri toimijat pyrkivät parantamaan tai puolustamaan asemiaan.

Maailmanyhteiskunta näyttäytyy väitöskirjan tulosten valossa synkronoidulta järjestelmältä, missä kansallisvaltiot pitävät silmällä toistensa liikkeitä ja reagoivat näihin liikkeisiin omassa toiminnassaan. Kansalliset päätöksentekijät hyödyntävät muissa maissa omaksuttuja malleja kansallisten ja erityisten intressien artikuloimiseen. Maailmanyhteiskunnan käsittäminen synkronoituna systeeminä avaa uudenlaisen näkökulman suvereenien kansallisvaltioiden konformismiin. Synkronisaatio ei merkitse samankaltaistumista, sillä kansallisvaltiot voivat reagoida globaaleihin trendeihin monin eri tavoin. Väitöskirja osoittaa, että jopa silloin kun kansallisvaltiot tekevät samanlaisia reformeja, ei syynä ole se, että niiden päätöksentekijät yksinkertaisesti matkisivat muita tai passiivisesti omaksuisivat ulkopuolelta tulevia malleja. Se, mikä on vaikuttanut maailmanyhteiskunnan teorian näkökulmasta isomorfiseen kehitykseen johtavalta konformismilta, on usein itseasiassa tarkoittamaton seuraus useiden toimijoiden strategisesta toiminnasta kansallisen politiikan kentällä. Tämän johtopäätöksen tarkoitus ei ole aliarvioida maailmankulttuurin vaikutusta kansallisvaltioiden kehityslinjoihin. Pikemmin se merkitsee sitä, että nykyinen maailmanyhteiskunta on jo niin perustavasti synkronoitunut, että useimpien maiden päätöksentekijät jatkuvasti reagoivat samoihin signaaleihin ja siihen, mitä muut maat ovat tehneet tai mitä niiden odotetaan tulevaisuudessa tekevän.

Kokoelmat

Väitöskirjat [4905]