Auditiivisten elementtien ilmaiseminen suomenkielisissä ohjelmatekstityksissä
Riekkola, Kaisa (2016)
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604221465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604221465
Kuvaus
English summary: Auditory Elements in Finnish Subtitles for the Deaf and Hard of Hearing
Tiivistelmä
Ohjelmatekstittäminen on kasvava kääntämisen osa-alue. Suomessa on viime vuosina herätty siihen, että ohjelmistot on tuotava kaikkien katsojien saataville, jotta esimerkiksi kuulovammaisilla katsojilla olisi tasa-arvoinen pääsy mediasisältöjen pariin. Ohjelmatekstitysten määrää onkin lisätty lainsäädännöllä, jonka mukaan vuonna 2016 Yleisradion on tekstitettävä 100 % kotimaisesta ohjelmistostaan. Lisäksi myös kaupallisilta kanavilta vaaditaan aikaisempaa enemmän ohjelmatekstityksiä. Ohjelmatekstitysten määrän kasvattamisen lisäksi on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös ohjelmatekstitysten laatuun.
Koska ohjelmatekstitysten käyttäjillä ei ole pääsyä ohjelmasisällön äänimaailmaan, on tekstityksessä ilmaistava puheen lisäksi esimerkiksi ääniä, prosodisia yksityiskohtia, musiikkia ja merkittävä, kuka puhuu. Tässä tutkimuksessa keskitynkin tarkastelemaan nimenomaan ääniä ja musiikkia.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ääniä ja musiikkia suomenkielisissä ohjelmatekstityksissä ilmaistaan. Lisäksi vertailen saamiani tuloksia Suomessa toteutettuun vastaanottotutkimukseen, jossa selvitettiin, millaisia ohjelmatekstityksiä niiden vastaanottajat haluaisivat nähdä ja muun muassa sitä, miten ääniä ja musiikkia tulisi heidän mukaansa tekstittää. Vertaan siis, vastaavatko todelliset ohjelmatekstitykset ja niissä äänten ja musiikin ilmaisemiseen käytetyt strategiat katsojien toiveita. Tutkimuksen tavoitteena on siten tuottaa uutta tietoa suomenkielisistä ohjelmatekstityksistä ja auttaa kääntäjiä ymmärtämään äänten ja musiikin merkityksiä audiovisuaalisessa materiaalissa. Aineistonani käytän Yle TV2 -kanavan Syke-sairaalasarjaa, ja analysoin sen ensimmäisen tuotantokauden viittä ensimmäistä jaksoa.
Tutkimuksessani selvisi, että yleisin tapa tekstittää ääniä oli tuottaa äänet uudelleen onomatopoeettisesti. Muita äänten ilmaisemiseen käytettyjä strategioita olivat äänten tekstittäminen selittämällä, mistä ääni kuuluu; äänen kuvailu; äänenlähteen mainitseminen sekä äänen tekstittäminen yhteistyössä kuvan kanssa. Musiikkia oli tekstitetty eniten käyttämällä tekstityksessä laulun sanoja. Lisäksi musiikkia oli tekstitetty kuvailemalla, minkä tyyppistä musiikki on, antamalla tarkempaa tietoa musiikin laadusta tai rytmistä sekä mainitsemalla tekstityksessä kappaleen nimi. Musiikin tekstittäminen vastasi melko hyvin ohjelmatekstitysten käyttäjien toiveita, kun taas äänten tekstittämisessä käytetyissä strategioissa oli enemmän eroja katsojien suosimiin strategioihin.
Koska ohjelmatekstitysten käyttäjillä ei ole pääsyä ohjelmasisällön äänimaailmaan, on tekstityksessä ilmaistava puheen lisäksi esimerkiksi ääniä, prosodisia yksityiskohtia, musiikkia ja merkittävä, kuka puhuu. Tässä tutkimuksessa keskitynkin tarkastelemaan nimenomaan ääniä ja musiikkia.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ääniä ja musiikkia suomenkielisissä ohjelmatekstityksissä ilmaistaan. Lisäksi vertailen saamiani tuloksia Suomessa toteutettuun vastaanottotutkimukseen, jossa selvitettiin, millaisia ohjelmatekstityksiä niiden vastaanottajat haluaisivat nähdä ja muun muassa sitä, miten ääniä ja musiikkia tulisi heidän mukaansa tekstittää. Vertaan siis, vastaavatko todelliset ohjelmatekstitykset ja niissä äänten ja musiikin ilmaisemiseen käytetyt strategiat katsojien toiveita. Tutkimuksen tavoitteena on siten tuottaa uutta tietoa suomenkielisistä ohjelmatekstityksistä ja auttaa kääntäjiä ymmärtämään äänten ja musiikin merkityksiä audiovisuaalisessa materiaalissa. Aineistonani käytän Yle TV2 -kanavan Syke-sairaalasarjaa, ja analysoin sen ensimmäisen tuotantokauden viittä ensimmäistä jaksoa.
Tutkimuksessani selvisi, että yleisin tapa tekstittää ääniä oli tuottaa äänet uudelleen onomatopoeettisesti. Muita äänten ilmaisemiseen käytettyjä strategioita olivat äänten tekstittäminen selittämällä, mistä ääni kuuluu; äänen kuvailu; äänenlähteen mainitseminen sekä äänen tekstittäminen yhteistyössä kuvan kanssa. Musiikkia oli tekstitetty eniten käyttämällä tekstityksessä laulun sanoja. Lisäksi musiikkia oli tekstitetty kuvailemalla, minkä tyyppistä musiikki on, antamalla tarkempaa tietoa musiikin laadusta tai rytmistä sekä mainitsemalla tekstityksessä kappaleen nimi. Musiikin tekstittäminen vastasi melko hyvin ohjelmatekstitysten käyttäjien toiveita, kun taas äänten tekstittämisessä käytetyissä strategioissa oli enemmän eroja katsojien suosimiin strategioihin.