"Se on hyväksyttävä, että sitä historiaa on." : adoptioperheen saama ja tarvitsema tuki adoptioprosessin jälkeen äidin silmin
Ahokas, Johanna (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604201444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604201444
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastellaan ulkomailta lapsen adoptoineiden äitien kokemuksia perheen elämästä adoptioprosessin jälkeen. Lisäksi tarkastellaan tukea, mitä he ovat saaneet tai kokeneet tarvitsevansa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa adoptioperheen elämästä ja siinä mahdollisesti ilmenevistä haasteista sekä tuen tarpeen eri muodoista. Tutkimuksen tavoitteena oli myös lisätä adoptioperheiden tarpeiden ymmärtämistä sosiaalityössä.
Tutkimusaineisto koostuu kuuden eri puolella Suomea asuvan adoptioäidin teemahaastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan kansainvälisen adoption kautta lapsen adoptoineet äidit kokivat sosiaalisen tuen merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi. Formaalisena tukena adoptiopalvelun tarjoajan sekä oman paikkakunnan sosiaalihuollon antama tuki adoptioprosessin aikana ja sen jälkeen koettiin vähäiseksi. Peruspalvelujen kuten neuvolan, päiväkodin ja koulun rooli tuen antajana korostui ja palvelua oli helpommin saatavilla. Pääasiassa vastaajat olivat sitä mieltä, että tuen saaminen oli usein omasta aktiivisuudesta kiinni. Informaalisen tukiverkon perusta oli tutkimuksen mukaan perheen aikuisten parisuhde, läheisten tarjoama apu sekä vertaistuki eri muodoissaan.
Kansainvälisen adoption kautta Suomeen muuttaneiden lasten määrä vaikuttaa siihen, että eri ammattiryhmien tulee olla aiempaa tietoisempia, miten ja millä tavalla näitä lapsia ja heidän perheitään kohdataan arjessa sekä tarvittaessa autetaan ja tuetaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tällä hetkellä adoptioperheiden tukeminen ei ole niin hyvällä tasolla, että apua haastavassa tilanteessa olisi perheelle helposti saatavilla.
Tutkimusaineisto koostuu kuuden eri puolella Suomea asuvan adoptioäidin teemahaastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan kansainvälisen adoption kautta lapsen adoptoineet äidit kokivat sosiaalisen tuen merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi. Formaalisena tukena adoptiopalvelun tarjoajan sekä oman paikkakunnan sosiaalihuollon antama tuki adoptioprosessin aikana ja sen jälkeen koettiin vähäiseksi. Peruspalvelujen kuten neuvolan, päiväkodin ja koulun rooli tuen antajana korostui ja palvelua oli helpommin saatavilla. Pääasiassa vastaajat olivat sitä mieltä, että tuen saaminen oli usein omasta aktiivisuudesta kiinni. Informaalisen tukiverkon perusta oli tutkimuksen mukaan perheen aikuisten parisuhde, läheisten tarjoama apu sekä vertaistuki eri muodoissaan.
Kansainvälisen adoption kautta Suomeen muuttaneiden lasten määrä vaikuttaa siihen, että eri ammattiryhmien tulee olla aiempaa tietoisempia, miten ja millä tavalla näitä lapsia ja heidän perheitään kohdataan arjessa sekä tarvittaessa autetaan ja tuetaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tällä hetkellä adoptioperheiden tukeminen ei ole niin hyvällä tasolla, että apua haastavassa tilanteessa olisi perheelle helposti saatavilla.