Moniammatillisen viranomaisyhteistyön hyödyt ja haasteet ympäristörikosten ehkäisy- ja torjuntatyössä
Immonen, Minna (2016)
Immonen, Minna
2016
Turvallisuushallinnon maisteriohjelma - Master's Programme in Security Administration
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604201443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604201443
Tiivistelmä
Ympäristörikosten torjunta ja ehkäisy vaativat usean eri viranomaistahon välistä moniammatillista yhteistyötä. Ympäristörikoksiin liittyvä viranomaisyhteistyön valtakunnallinen käynnistämismääräys on Poliisihallituksen toimesta annettu loppuvuodesta 2015. Käytännön tasolla alueellinen yhteistyö on kuitenkin ollut pitkälti tapauskohtaista ja henkilösidonnaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää moniammatillisen viranomaisyhteistyön hyödyt ja haasteet ympäristörikosten ehkäisy- ja torjuntatyössä. Toiminta on uutta valtakunnallisesti eikä olemassa olevia toimintamalleja tai kokemuksia ole hyödynnettävissä, joten tutkimuksen aihe on ajankohtainen ja tutkimukselle voidaan katsoa olevan tilausta.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen toiminta-alueelle perustettiin poliisin aloitteesta 2013 ympäristörikosten torjuntaan, tutkintaan ja ennaltaehkäisyyn keskittyvä yhteistyöverkosto yhdessä alueen kuntien ympäristövalvontaviranomaisten, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Länsi-Uudenmaan syyttäjäviraston kanssa. Tässä tutkimuksessa kerättiin ja analysoitiin 10 yksilöhaastattelun ja yhden ryhmähaastattelun pohjalta moniammatillisessa viranomaisyhteistyössä esiinnousseita kokemuksia, haasteita sekä kehittämisehdotuksia yhteistyön toiminta-ajalta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina vuoden 2015 aikana. Pääasiallinen tutkimuskysymys oli selvittää, mitä hyötyä moniammatillisesta yhteistyöstä ympäristörikosten tutkinnassa on. Tutkimusta tehtäessä kehittämisajatuksena oli myös se, että tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ja päätelmiä olisi mahdollista hyödyntää Länsi-Uudellamaalla ympäristörikoksiin liittyvää viranomaisyhteistyötä kehitettäessä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjana ovat yhteistyön käsitemäärittelyt sekä Himmelmanin (1994, 2002) luokittelu yhteistoiminnasta.
Tutkimus osoitti alueellisen yhteistyön hyödyt, mutta toi esille myös useita kehittämiskohteita. Tutkimuksen perusteella moniammatilliselle viranomaisyhteistyölle on tarvetta. Aiheen tärkeys ja yhteistyön merkitys viranomaisten omalle toiminnalle korostui haastateltavien vastauksissa. Niukentuvien voimavarojen tilanteessa viranomaisyhteistyötä tulisi edelleen kehittää luomalla yhteisiä toimintamalleja ja tarjoamalla koulutusta, luomalla uusia tiedonvaihtokanavia ja tehostamalla olemassa olevien käyttöä. Viranomaisyhteistyö vaatii kehittyäkseen vetovastuutahon tai ohjausryhmän nimeämistä, mutta asettaa samalla huomattavia kehittämishaasteita mukana oleville organisaatioille sekä niiden esimiestahoille. Yhteistyön olemassaolo on varmistettava riittävillä resursoinneilla ja taloudellisella panostuksella. Tulevaisuudessa moniammatillisena viranomaisyhteistyönä tehtävään ympäristörikosten ehkäisyyn, tutkintaan ja torjuntaan on pystyttävä panostamaan selkeästi nykyistä enemmän.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen toiminta-alueelle perustettiin poliisin aloitteesta 2013 ympäristörikosten torjuntaan, tutkintaan ja ennaltaehkäisyyn keskittyvä yhteistyöverkosto yhdessä alueen kuntien ympäristövalvontaviranomaisten, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Länsi-Uudenmaan syyttäjäviraston kanssa. Tässä tutkimuksessa kerättiin ja analysoitiin 10 yksilöhaastattelun ja yhden ryhmähaastattelun pohjalta moniammatillisessa viranomaisyhteistyössä esiinnousseita kokemuksia, haasteita sekä kehittämisehdotuksia yhteistyön toiminta-ajalta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina vuoden 2015 aikana. Pääasiallinen tutkimuskysymys oli selvittää, mitä hyötyä moniammatillisesta yhteistyöstä ympäristörikosten tutkinnassa on. Tutkimusta tehtäessä kehittämisajatuksena oli myös se, että tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ja päätelmiä olisi mahdollista hyödyntää Länsi-Uudellamaalla ympäristörikoksiin liittyvää viranomaisyhteistyötä kehitettäessä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjana ovat yhteistyön käsitemäärittelyt sekä Himmelmanin (1994, 2002) luokittelu yhteistoiminnasta.
Tutkimus osoitti alueellisen yhteistyön hyödyt, mutta toi esille myös useita kehittämiskohteita. Tutkimuksen perusteella moniammatilliselle viranomaisyhteistyölle on tarvetta. Aiheen tärkeys ja yhteistyön merkitys viranomaisten omalle toiminnalle korostui haastateltavien vastauksissa. Niukentuvien voimavarojen tilanteessa viranomaisyhteistyötä tulisi edelleen kehittää luomalla yhteisiä toimintamalleja ja tarjoamalla koulutusta, luomalla uusia tiedonvaihtokanavia ja tehostamalla olemassa olevien käyttöä. Viranomaisyhteistyö vaatii kehittyäkseen vetovastuutahon tai ohjausryhmän nimeämistä, mutta asettaa samalla huomattavia kehittämishaasteita mukana oleville organisaatioille sekä niiden esimiestahoille. Yhteistyön olemassaolo on varmistettava riittävillä resursoinneilla ja taloudellisella panostuksella. Tulevaisuudessa moniammatillisena viranomaisyhteistyönä tehtävään ympäristörikosten ehkäisyyn, tutkintaan ja torjuntaan on pystyttävä panostamaan selkeästi nykyistä enemmän.