Dokumenttielokuva tiedonvälityksen ja propagandan välissä
Kellokoski, Ilari (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604191434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604191434
Tiivistelmä
Suostuttelu on oleellinen osa dokumenttielokuvia, mutta suostuttelukeinojen tutkiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle dokumenttielokuvien kohdalla. 2000-luvun alussa suosioon nousseen uuden amerikkalaisen poliittisen dokumentaarin myötä kantaaottavuus lisääntyi populaareissa dokumenttielokuvissa.
Pro gradu- tutkielmassani tutkin suostuttelukeinoja elokuvassa Fahrenheit 9/11. Tarkastelen dokumenttielokuvien historiaa ja ontologiaa juuri suostuttelun näkökulmasta. Pohjaan tutki-muksessani sekä Aristoteleen klassiseen retoriikan teorioihin että Chaim Perelmainin uu-teen retoriikkaan. Koska dokumenttielokuva on ilmaisultaan audiovisuaalista, eikä lingvisti-seen tekstiin rajoittuvaa, en pitäydy pelkästään retoriikan teorioissa. Tutkimukseni hyödyntää Roland Barthesin semioottisia näkemyksiä kuvan ja sanan suhteesta. Pääasiallisesti tutki-mukseni pohjaa kuitenkin Carl Plantingan ajatuksiin ei-fiktiivisen elokuvan retorisista ulottu-vuuksista. Tarkastelenkin aineistoelokuvaani Plantingan määrittelemien diskursiivisten pa-rametrien kautta, joita ovat valinta, järjestys, painotus ja ääni. Tutkin myös miten Arja Jokisen luettelemat, diskurssianalyysiin pohjaavat, suostuttelevan retoriikan keinot korreloivat eloku-vailmaisun kanssa.
Analyysini on yhdistelmä retorista analyysiä ja elokuvan lähiluennalla toteutettavaa formaalista analyysia. Jaan aineistoelokuvasta löytämäni suostuttelukeinot Aristoteleen retoriikkaa mukaillen kolmeen pääluokkaan: henkilöön kohdistuviin, argumenttiin kohdistuviin ja elo-kuvallisiin suostuttelukeinoihin. Tutkimukseni osoittaa, että Fahrenheit 9/11 hyödyntää näis-tä pääluokista löytyviä keinoja suostuttelussaan. Tutkimuksessani myös ilmenee, kuinka Fahrenheit 9/11 jatkaa vasemmistolaista elokuvallista vastapropagandan perinnettä, mutta myös jalostaa siitä oman versionsa ja luo uusia elokuvallisia suostuttelun strategioita.
Tutkimukseni pureutuu realismin ja realistisen mediatekstin konstruktivistiseen luonteeseen. Käsittelen sitä, kuinka dokumenttielokuvassa luodaan illuusioita faktuaalisuudesta ja ikonisuudesta sekä kuinka tätä illuusiota käytetään suostuttelun välineenä. Dokumentaarisen suostuttelun tarkastelun myötä tutkimukseni käsittelee myös dokumenttielokuvan ja propagandan rajapintaa.
Pro gradu- tutkielmassani tutkin suostuttelukeinoja elokuvassa Fahrenheit 9/11. Tarkastelen dokumenttielokuvien historiaa ja ontologiaa juuri suostuttelun näkökulmasta. Pohjaan tutki-muksessani sekä Aristoteleen klassiseen retoriikan teorioihin että Chaim Perelmainin uu-teen retoriikkaan. Koska dokumenttielokuva on ilmaisultaan audiovisuaalista, eikä lingvisti-seen tekstiin rajoittuvaa, en pitäydy pelkästään retoriikan teorioissa. Tutkimukseni hyödyntää Roland Barthesin semioottisia näkemyksiä kuvan ja sanan suhteesta. Pääasiallisesti tutki-mukseni pohjaa kuitenkin Carl Plantingan ajatuksiin ei-fiktiivisen elokuvan retorisista ulottu-vuuksista. Tarkastelenkin aineistoelokuvaani Plantingan määrittelemien diskursiivisten pa-rametrien kautta, joita ovat valinta, järjestys, painotus ja ääni. Tutkin myös miten Arja Jokisen luettelemat, diskurssianalyysiin pohjaavat, suostuttelevan retoriikan keinot korreloivat eloku-vailmaisun kanssa.
Analyysini on yhdistelmä retorista analyysiä ja elokuvan lähiluennalla toteutettavaa formaalista analyysia. Jaan aineistoelokuvasta löytämäni suostuttelukeinot Aristoteleen retoriikkaa mukaillen kolmeen pääluokkaan: henkilöön kohdistuviin, argumenttiin kohdistuviin ja elo-kuvallisiin suostuttelukeinoihin. Tutkimukseni osoittaa, että Fahrenheit 9/11 hyödyntää näis-tä pääluokista löytyviä keinoja suostuttelussaan. Tutkimuksessani myös ilmenee, kuinka Fahrenheit 9/11 jatkaa vasemmistolaista elokuvallista vastapropagandan perinnettä, mutta myös jalostaa siitä oman versionsa ja luo uusia elokuvallisia suostuttelun strategioita.
Tutkimukseni pureutuu realismin ja realistisen mediatekstin konstruktivistiseen luonteeseen. Käsittelen sitä, kuinka dokumenttielokuvassa luodaan illuusioita faktuaalisuudesta ja ikonisuudesta sekä kuinka tätä illuusiota käytetään suostuttelun välineenä. Dokumentaarisen suostuttelun tarkastelun myötä tutkimukseni käsittelee myös dokumenttielokuvan ja propagandan rajapintaa.