Yksi kaikkien ja kaikki yhden puheessa. Tiimiytyminen elintapaohjausryhmän vuorovaikutuksessa.
Ristimäki, Hanna-Leena (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604181432
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604181432
Tiivistelmä
Viimeisten vuosikymmenien aikana tyypin 2 diabetes on kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa kansanterveydelliseksi haasteeksi. Elintapamuutoksella voidaan ennaltaehkäistä sairastumista ja lieventää taudin oireita. Ryhmämuotoinen elintapaohjaus on hiljattain yleistynyt keinoksi lisätä sairastumisriskissä olevien henkilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan terveydentilaansa ammattilaisen ohjaamana. Ryhmässä toteutettavan ohjauksen yhdeksi vahvuudeksi on esitetty vastavuoroinen sosiaalinen tuki ryhmän jäsenten keskuudessa.
Tässä tutkielmassa käsittelen korkeaan sairastumisriskiin luokiteltujen henkilöiden vuorovaikutusta elintapaohjausryhmissä. Työni on osa Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimushanketta, joka kulkee nimellä Ryhmän vuorovaikutus ja teknologiavälitteinen ohjaus osana yksilölle räätälöityä terveydenhuoltoa. Hanketta on rahoittanut Juho Vainion Säätiö. Tutkimusaineistoni koostuu hankkeessa videoiduista ohjaustapaamisista (n = 20). Tutkielmani erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat ohjausryhmien keskusteluissa muodostuva sosiaalinen tuki ja tiimiytyminen yhtenä sosiaalisen tuen osatekijänä sekä sitä synnyttävänä vuorovaikutuksellisena ilmiönä. Analyysissani keskityn ryhmän vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen tarkasteluun käyttämällä keskustelunanalyysia tutkimusmenetelmänäni. Tiimiytyminen mielletään tässä työssä puheenkeinojen tuottamaksi toiminnaksi, joten keskustelunanalyysin metodologisilla välineillä tuon esiin tiimien rakentumisten tapoja ja niiden yhteyttä erilaisiin sosiaalisen tuen muotoihin.
Tiimejä syntyy ohjausryhmien vuorovaikutuksessa puheenvuoroja ennakoivasti täydentämällä, vuoroja jakamalla, ilmaisuja toistamalla sekä toisten ryhmän jäsenten vuoroihin vastaamalla tai näihin viittaamalla. Tiimeihin kutsutaan mukaan ja niihin liitytään, eli tiimiytyessään ohjausryhmäläiset puhuvat joko yhtenäisen kokemuksen puolesta tai yksi jäsen voi esittää kannanoton useamman osapuolen nimissä. Myös tiimiin kuulumaton henkilö saattaa tehdä toisten yhteenliittymän näkyväksi vuorovaikutuksen aikana. Useimmiten ravitsemusterapeutti tulkitsee tiimin jäsenten jaettuja kokemuksia ja ohjaa keskustelua elintapamuutoksen reflektoimisen suuntaan. Tiimit muodostuvat haasteellisten kokemuksien, elintapamuutosta vaikeuttavien toimintojen kuvausten ja huolenkerronnan konteksteihin.
Tutkielmassani tiimit linkittyvät kokemusten jakamiseen, yhdessä kertomiseen ja erimielisyyteen. Tiimiytymisen ja elintapaohjauksen välinen suhde on kahtalainen, sillä yhteenliittymät edesauttavat sosiaalisen tuen syntymistä, mutta tuki ei ole aina elintapamuutoksen tavoitteiden kannalta myönteistä. Jatkossa tutkielmani antia voidaan hyödyntää ryhmäohjauksen kehittämisessä, kun tiedetään, että ohjausryhmän sisälle muodostuu tilanteittain vaihtelevia kollektiiveja.
Avainsanat: tiimit, tiimiytyminen, elintapaohjaus, elintapamuutos, vuorovaikutus, ryhmä, sosiaalinen tuki, keskustelunanalyysi, etnometodologia, institutionaalinen vuorovaikutus
Tässä tutkielmassa käsittelen korkeaan sairastumisriskiin luokiteltujen henkilöiden vuorovaikutusta elintapaohjausryhmissä. Työni on osa Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimushanketta, joka kulkee nimellä Ryhmän vuorovaikutus ja teknologiavälitteinen ohjaus osana yksilölle räätälöityä terveydenhuoltoa. Hanketta on rahoittanut Juho Vainion Säätiö. Tutkimusaineistoni koostuu hankkeessa videoiduista ohjaustapaamisista (n = 20). Tutkielmani erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat ohjausryhmien keskusteluissa muodostuva sosiaalinen tuki ja tiimiytyminen yhtenä sosiaalisen tuen osatekijänä sekä sitä synnyttävänä vuorovaikutuksellisena ilmiönä. Analyysissani keskityn ryhmän vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen tarkasteluun käyttämällä keskustelunanalyysia tutkimusmenetelmänäni. Tiimiytyminen mielletään tässä työssä puheenkeinojen tuottamaksi toiminnaksi, joten keskustelunanalyysin metodologisilla välineillä tuon esiin tiimien rakentumisten tapoja ja niiden yhteyttä erilaisiin sosiaalisen tuen muotoihin.
Tiimejä syntyy ohjausryhmien vuorovaikutuksessa puheenvuoroja ennakoivasti täydentämällä, vuoroja jakamalla, ilmaisuja toistamalla sekä toisten ryhmän jäsenten vuoroihin vastaamalla tai näihin viittaamalla. Tiimeihin kutsutaan mukaan ja niihin liitytään, eli tiimiytyessään ohjausryhmäläiset puhuvat joko yhtenäisen kokemuksen puolesta tai yksi jäsen voi esittää kannanoton useamman osapuolen nimissä. Myös tiimiin kuulumaton henkilö saattaa tehdä toisten yhteenliittymän näkyväksi vuorovaikutuksen aikana. Useimmiten ravitsemusterapeutti tulkitsee tiimin jäsenten jaettuja kokemuksia ja ohjaa keskustelua elintapamuutoksen reflektoimisen suuntaan. Tiimit muodostuvat haasteellisten kokemuksien, elintapamuutosta vaikeuttavien toimintojen kuvausten ja huolenkerronnan konteksteihin.
Tutkielmassani tiimit linkittyvät kokemusten jakamiseen, yhdessä kertomiseen ja erimielisyyteen. Tiimiytymisen ja elintapaohjauksen välinen suhde on kahtalainen, sillä yhteenliittymät edesauttavat sosiaalisen tuen syntymistä, mutta tuki ei ole aina elintapamuutoksen tavoitteiden kannalta myönteistä. Jatkossa tutkielmani antia voidaan hyödyntää ryhmäohjauksen kehittämisessä, kun tiedetään, että ohjausryhmän sisälle muodostuu tilanteittain vaihtelevia kollektiiveja.
Avainsanat: tiimit, tiimiytyminen, elintapaohjaus, elintapamuutos, vuorovaikutus, ryhmä, sosiaalinen tuki, keskustelunanalyysi, etnometodologia, institutionaalinen vuorovaikutus