Metalliteollisuuden pienyritysten ja työterveyshuollon yhteistyö : luottamus ja sosiaalinen pääoma

Abstract

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää työntekijöilleen työterveyshuolto. Lain mukaan työterveyshuollon, työnantajan ja työntekijöiden tulee tehdä suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä. Tutkimuksessa tarkastellaan pienyritysten näkökulmasta sitä, millaista yrityksen ja työterveyshuollon välinen vuorovaikutus on. Aiemmissa tutkimuksissa työterveyshuoltoa on kritisoitu siitä, ettei sen henkilökunnalla ole kokonaiskuvaa pienistä yrityksistä ja niiden toiminnasta. Yrityksillä puolestaan on väitetty olevan liian kapea käsitys työterveyshuollosta. Aiempien tutkimustulosten mukaan työterveyshuoltoa tulee kehittää, mutta tietoa pienten yritysten tarpeista on vähän. Yritysten näkemyksien tutkiminen on tärkeää, jotta työterveyshuoltoa voidaan kehittää palvelemaan työelämän tarpeita. Aihe on ajankohtainen, sillä 2000-luvulla työterveyshuolto on kokenut monia muutoksia.

Tutkimus on laadullinen. Sen kohteena on kolme metalliteollisuuden pienyritystä. Kustakin yrityksestä haastateltiin toimitusjohtajaa ja työsuojeluvaltuutettua. Aineistoa täydentävät työsuojeluviranomaisen ja työterveyslääkärin näkemykset pienyritysten ja työterveyshuollon välisestä suhteesta yleisellä tasolla. Tutkimusmenetelminä ovat teemoittelu ja teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Haastateltavien näkemyksiä peilataan aiempaan tutkimustietoon pienten yritysten työterveyshuollosta, metalliteollisuudesta, yhteistyöstä ja luottamuksesta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä yritykset työterveyshuollolta odottavat. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä on se, millaista sosiaalista pääomaa yrityksen ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä muodostuu. Aineistoanalyysissä sosiaaliseen pääoman tarkasteluun edetään sosiaalisen verkoston, vastavuoroisuuden normien ja luottamuksen avulla. Tutkimus rajautuu Suomessa toimiviin metalliteollisuuden pienyrityksiin ja suomalaiseen työterveyshuoltojärjestelmään.

Tutkimus osoittaa, että yrityksille työterveysyhteistyössä kyse on lähinnä myyjän ja asiakkaan välisestä suhteesta. Yritysten arjessa yhteistyön suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus eivät juuri näy. Pääsyy yhteistyön vaikeuteen ei ole se, ettei työterveyshuolto tuntisi pienyritysten toimintaa, vaan luottamuksen puute nopeasti muuttuneessa yhteiskunnassa. Työterveyshuollon muutokset osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta ovat johtaneet siihen, että työterveysyksikköjen toimintaedellytykset ovat huonontuneet. Yritykset odottavat, että työterveyshuolto sijaitsee lähellä, ihmiset tuntevat toisensa, vuorovaikutus on sujuvaa ja sairausvastaanotolle pääsee tilanteen vaatimalla nopeudella. Nämä toiveet toteutuvat kuitenkin vain osittain johtuen työterveyshuollon resurssipulasta. Koska yhteistyön edellytyksiin liittyy perustavanlaatuisia ongelmia, yritykset eivät ole kiinnostuneita pohtimaan työterveysyhteistyön syventämistä. Sosiaalisen pääoman yksiselitteinen kuvaaminen ei ole mahdollista järjestelmään kohdistuvan luottavaisuuden ja yksilöihin kohdistuvan luottamuksen välisen monimutkaisen suhteen vuoksi.