Oikeudenmukaisempaa turvallisuusneuvostoa rakentamassa : sisällönanalyysi YK:n turvallisuusneuvoston reformiehdotusten oikeudenmukaisuuskäsityksistä
Tervo, Anni (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Tervo, Anni
2016
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2016-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604141417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201604141417
Tiivistelmä
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston reformista sen nykyisessä muodossa on puhuttu jo 1990-luvun alusta asti, mutta reformin sisällöstä tai edes laajuudesta ei ole konsensusta. Turvallisuusneuvoston reformoimiseksi on esitetty useita erilaisia malleja, mutta mikään niistä ei ole kerännyt laajaa hyväksyntää. Tämä tutkimus analysoi kuutta eri toimijoiden esittämää reformiehdotusta vuosilta 1997-2007 pyrkien selvittämään, millaista oikeudenmukaisuutta reformiehdotukset rakentavat.
Tutkimus nojaa konstruktivistiseen käsitykseen kansainvälisten suhteiden muodostumisesta, etenkin Alexander Wendtin (1958-) hahmottelemaan sosiaalisen konstruktivismin malliin. YK:n turvallisuusneuvoston reformiehdotuksissa onkin kyse turvallisuusneuvoston uudelleenkonstruoinnista, jolloin kukin reformiehdotus pyrkii tuottamaan vaihtoehdon olemassa olevalle rakenteelle niin, että tämä ehdotus olisi, ainakin sen ehdottajan näkökulmasta, nykyistä oikeudenmukaisempi. Näin ollen myös oikeudenmukaisuus on toimijoiden yhdessä rakentama eettinen konstruktio, joka määrittää sen, mikä koetaan turvallisuusneuvoston rakenteessa reiluksi.
Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin menetelmin etsimällä ehdotuksista reformissa keskeisiä oikeudenmukaisuuden attribuutteja, jotka kuvastavat ehdotusten oikeudenmukaisuuskäsityksiä. Vaikka tutkimuksen analyysiyksiköt on poimittu aineistosta, käyttää tutkimus John Rawlsin (1921-2002) moraalifilosofiaa oikeudenmukaisuuskeskustelun määrittelyssä.
Tutkimus löytää ehdotuksista yhteensä kahdeksan erilaista oikeudenmukaisuuden attribuuttia. Turvallisuusneuvoston reformiehdotuksista löydetyt attribuutit ovat jaettavissa kolmeen oikeudenmukaisuuskäsityksen luokkaan: kontekstisidonnaisiin, ansaintaan perustuviin sekä tasapuolisuussidonnaisiin oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Vaikka ansaintaan perustuva oikeudenmukaisuuskäsitys on täysin vastakkainen konteksti- tai tasapuolisuussidonnaisille oikeudenmukaisuuskäsityksille, elävät eri perusteisiin nojaavat oikeudenmukaisuuskäsitykset sekä ehdotuksissa että käytännön tasolla rinnakkain.
Ainoa ehdotuksia yhdistävä oikeudenmukaisuuden attribuutti on maantieteellinen edustavuus, eli kehittyvien valtioiden sisällyttäminen neuvoston kokoonpanoon. Kaikki ehdotukset kokevat siis oikeudenmukaisena sen, että aikanaan neuvoston ulkopuolelle jääneet kehittyvät valtiot tuodaan mukaan toimintaan. Kuitenkin, oikeudenmukaisuuden attribuuteista vain muokattavuus tulevaisuudessa on todella välttämätön turvallisuusneuvostoa reformoidessa, sillä historiallinen konteksti, kontribuutioiden suuruudet ja muut oikeudenmukaisuuden attribuutit elävät ajassa. Ikuiseksi ajateltu reformi voisi siis helpottaa muutospainetta hetkellisesti, mutta pahimmillaan se siirtäisi nykyisen keskustelun vain joidenkin vuosien tai vuosikymmenien päähän toistettavaksi uudelleen eri toimijoiden taholta.
Tutkimus nojaa konstruktivistiseen käsitykseen kansainvälisten suhteiden muodostumisesta, etenkin Alexander Wendtin (1958-) hahmottelemaan sosiaalisen konstruktivismin malliin. YK:n turvallisuusneuvoston reformiehdotuksissa onkin kyse turvallisuusneuvoston uudelleenkonstruoinnista, jolloin kukin reformiehdotus pyrkii tuottamaan vaihtoehdon olemassa olevalle rakenteelle niin, että tämä ehdotus olisi, ainakin sen ehdottajan näkökulmasta, nykyistä oikeudenmukaisempi. Näin ollen myös oikeudenmukaisuus on toimijoiden yhdessä rakentama eettinen konstruktio, joka määrittää sen, mikä koetaan turvallisuusneuvoston rakenteessa reiluksi.
Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin menetelmin etsimällä ehdotuksista reformissa keskeisiä oikeudenmukaisuuden attribuutteja, jotka kuvastavat ehdotusten oikeudenmukaisuuskäsityksiä. Vaikka tutkimuksen analyysiyksiköt on poimittu aineistosta, käyttää tutkimus John Rawlsin (1921-2002) moraalifilosofiaa oikeudenmukaisuuskeskustelun määrittelyssä.
Tutkimus löytää ehdotuksista yhteensä kahdeksan erilaista oikeudenmukaisuuden attribuuttia. Turvallisuusneuvoston reformiehdotuksista löydetyt attribuutit ovat jaettavissa kolmeen oikeudenmukaisuuskäsityksen luokkaan: kontekstisidonnaisiin, ansaintaan perustuviin sekä tasapuolisuussidonnaisiin oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Vaikka ansaintaan perustuva oikeudenmukaisuuskäsitys on täysin vastakkainen konteksti- tai tasapuolisuussidonnaisille oikeudenmukaisuuskäsityksille, elävät eri perusteisiin nojaavat oikeudenmukaisuuskäsitykset sekä ehdotuksissa että käytännön tasolla rinnakkain.
Ainoa ehdotuksia yhdistävä oikeudenmukaisuuden attribuutti on maantieteellinen edustavuus, eli kehittyvien valtioiden sisällyttäminen neuvoston kokoonpanoon. Kaikki ehdotukset kokevat siis oikeudenmukaisena sen, että aikanaan neuvoston ulkopuolelle jääneet kehittyvät valtiot tuodaan mukaan toimintaan. Kuitenkin, oikeudenmukaisuuden attribuuteista vain muokattavuus tulevaisuudessa on todella välttämätön turvallisuusneuvostoa reformoidessa, sillä historiallinen konteksti, kontribuutioiden suuruudet ja muut oikeudenmukaisuuden attribuutit elävät ajassa. Ikuiseksi ajateltu reformi voisi siis helpottaa muutospainetta hetkellisesti, mutta pahimmillaan se siirtäisi nykyisen keskustelun vain joidenkin vuosien tai vuosikymmenien päähän toistettavaksi uudelleen eri toimijoiden taholta.