Effects of Rehabilitation in First Episode Depression among Occupational Health Care Clients

Abstract

Masennus heikentää siihen sairastuneiden henkilöiden työ- ja toimintakykyä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. 1980-luvun lopulta alkaen siitä aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on noussut Suomessa viime vuosikymmeninä, kääntyen kuitenkin hienoiseen laskuun viime vuosina. Pitkittyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi on kehitetty psykososiaalisia ja psykiatrisesti suuntautuneita ammatillisia kuntoutusohjelmia. Tässä tutkimusprojektissa oli mahdollista selvittää kuntoutusintervention vaikutuksia työterveyshuoltojen asiakkailla, jotka olivat sairastuneet masennukseen ensimmäistä kertaa elämässään.

Tutkimukseen osallistujat (18–64-vuotiaita) koottiin pohjoissuomalaisista työterveyshuolto¬yksiköistä vuosina 2004–2009. Sisäänottokriteerinä oli ensimmäinen elämänaikainen masennus, joka määriteltiin DSM-IV:n mukaisesti. Beckin depressiokyselyn (BDI) suomalaista versiota käytettiin masennuksen seulontamenetelmänä ja diagnoosit varmistettiin käyttämällä DSM-IV:n mukaista strukturoitua kliinistä haastattelumenetelmää (SCID I–II).

Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 355 henkilöä. Heistä 272 täytti sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Osallistujista 83 % oli naisia. Miesten keski-ikä oli 44,0 ja naisten 45,2 vuotta. Osallistujat jaettiin lähtötilanteessa satunnaisesti kuntoutus- ja verrokkiryhmiin. Kuntoutusryhmä osallistui vuoden seuranta-aikana moniammatillisesti ohjattuun masennuksen kuntoutusohjelmaan. Verrokkiryhmälle tarjottiin tavanomainen masennuksen hoito. Projektissa raportoidaan tuloksia sekä lähtötilanteessa että vuoden seurannan jälkeen.

Päälöydöksenä lähtötilanteessa oli, että kolmanneksella osallistujista todettiin vaativa persoonallisuus, obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuushäiriö, joka ilmeni 50 %:lla miehistä ja 28 %:lla naisista. BDI-pisteet laskivat kummassakin ryhmässä. Kuntoutusryhmässä pisteet alenivat 20,8:sta 11,6:een ja verrokkiryhmässä 19,3:sta 10,8:aan. Tutkimuksessa saatiin jonkin verran näyttöä kuntoutuksen vaikuttavuudesta arvioituna sillä perusteella, että BDI-pisteet laskivat yli 10 pisteellä 64 %:lla kuntoutukseen osallistuneista ja 53 %:lla verrokkiryhmäläisistä (P=0,013).

Kuntoutuksella ei ollut vaikutusta aleksitymiaan Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) -kysely-lomakkeella mitattuna. Aleksitymian esiintyvyys väheni sekä kuntoutusryhmässä (20,1 %:sta 18,9 %:iin) että verrokkiryhmässä (16 %:sta 7,1 %:iin). Seuranta-ajan jälkeen aleksitymian esiintyvyys oli verrokkiryhmässä merkittävästi alhaisempi kuin kuntoutusryhmässä (P=0,010). Tutkimuksessa oli nähtävissä jonkin verran näyttöä siitä, että sillä oli vaikutusta koherenssin tunteeseen (Sense of coherence, SOC). Sekä kuntoutus- että verrokkiryhmissä SOC-lukemat nousivat, mutta ero ei ollut merkittävä seuranta-ajan puitteissa. Kohentunut koherenssin tunne voitiin liittää kuntoutusryhmässä lievempiin masennuksiin ja suurempiin BDI-pisteiden laskuihin.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että on tärkeää arvioida depressioon liittyvä samanaikainen persoonallisuushäiriö työssäkäyvillä ensimmäisen kerran depressioon sairastuneilla henkilöillä. Lisäksi voidaan todeta, että tutkimuksessa saatiin jossain määrin näyttöä varhaisen eklektisen, useasta kuntoutuksellisesta viitekehyksestä koostetun masennuksen kuntoutusohjelman vaikuttavuudesta tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Major depressive disorder is associated with disability and reduced work performance. In Finland, the incidence of depression-related disability pensions has increased during the past decades since the 1980s, but during the last few years the amount has decreased slightly. Psychosocial rehabilitation and psychiatric vocational rehabilitation programmes have been designed to prevent prolonged working disability. In the present project it was possible to investigate the effects of an early rehabilitative intervention programme in first ever episode of depression among occupational health care clients.

The participants (18-64 years) were recruited from occupational health care units in Northern Finland during the years 2004–2009. The inclusion criterion was a lifetime first episode of major depressive disorder according to the DSM-IV. Participants were screened using the Finnish version of the Beck Depression Inventory (BDI). The Structured Clinical Interviews for DSM-IV (SCID I – II) were used as a diagnostic method.

A total of 355 participants were referred to the project. Of them, 272 were suitable according to the inclusion and exclusion criteria. Of these participants, 83% were female. The mean age was 44.0 years for males and 45.2 years for females. Participants were randomized at baseline into intervention and control groups. They were followed for one year. During the one-year follow-up time the experimental group took part in a two-phase multiprofessional rehabilitation programme. The controls were given depression treatment as usual. The project reports results both from baseline and at one-year follow-up phase. At baseline the main finding was that one third of the participants had obsessive-compulsive PD. The prevalence of obsessive-compulsive PD was 50% among men and 28% among women.

BDI scores decreased both the intervention group and the control group; in the intervention group from 20.8 to 11.6 and in the control group from 19.3 to 10.8. There was some evidence that the intervention was effective as the BDI score decreased by 10 or more points in 64% of the participants in the intervention group and in 53% in the control group (P = 0.013).

There was no evidence that the intervention was effective in terms of an alexithymia measure, the Toronto Alexithymia Scale (TAS-20). The prevalence of alexithymia decreased both in the intervention group (from 20.1% to 18.9%) and in the control group (from 16.0% to 7.1%). At the follow-up, the prevalence of alexithymia was found to be significantly lower in the control group than in the intervention group (P=0.010).

There was some evidence that the intervention programme had an effect on sense of coherence (SOC). An increase in the mean SOC score was found both in the rehabilitation group and in the control group. There was no significant difference in the mean SOC scores between the groups at the follow-up. The improved SOC was associated with less severe depression and a greater decrease in BDI in the rehabilitation group.

In conclusion, it is important to recognize comorbid PDs when assessing working-age persons experiencing depression, and there was some evidence that early eclectic intervention in first ever episode depression may be more effective than conventional treatments among working-age people in employment.