Alle kouluikäisten lasten ahdistuneisuushäiriöt - kehityspsykiatrinen näkökulma
Tarkkanen, Liisa (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603241366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603241366
Tiivistelmä
Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Ne alkavat usein jo lapsuudessa, mutta jäävät monesti tuolloin tunnistamatta. Alle kouluikäisistä lapsista 10 prosentin arvioidaan kärsivän ahdistuneisuushäiriöistä.
Ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijöitä ovat mm. eräät geenit, estynyt temperamentti, vanhempien ahdistuneisuushäiriöt ja masennus sekä turvaton ristiriitainen kiintymyssuhde. Ahdistuneisuushäiriöt syntyvät yksilöllisten ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Merkittävä ahdistuneisuushäiriöiltä suojaava tekijä ovat hyvät tunteiden säätelytaidot, jotka voivat kehittyä lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa, mikäli vanhempi kykenee riittävästi jakamaan ja säätelemään lapsen tunnetiloja - sekä positiivisia että negatiivisia - lapsen kanssa. Tunteiden jakamisen onnistumiseen vaikuttavat myös lapsen yksilölliset ominaisuudet sekä hänen toimintansa vuorovaikutustilanteissa.
Ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijät ja ahdistuneisuushäiriöt tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niihin puuttumalla tukea lapsen psyykkistä kasvua ja kehitystä. Ahdistuneisuushäiriöihin on tarjolla hoitoa pikkulapsiajasta lähtien. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden hoitaminen lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kautta on tehokasta.
Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.
Ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijöitä ovat mm. eräät geenit, estynyt temperamentti, vanhempien ahdistuneisuushäiriöt ja masennus sekä turvaton ristiriitainen kiintymyssuhde. Ahdistuneisuushäiriöt syntyvät yksilöllisten ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Merkittävä ahdistuneisuushäiriöiltä suojaava tekijä ovat hyvät tunteiden säätelytaidot, jotka voivat kehittyä lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa, mikäli vanhempi kykenee riittävästi jakamaan ja säätelemään lapsen tunnetiloja - sekä positiivisia että negatiivisia - lapsen kanssa. Tunteiden jakamisen onnistumiseen vaikuttavat myös lapsen yksilölliset ominaisuudet sekä hänen toimintansa vuorovaikutustilanteissa.
Ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijät ja ahdistuneisuushäiriöt tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niihin puuttumalla tukea lapsen psyykkistä kasvua ja kehitystä. Ahdistuneisuushäiriöihin on tarjolla hoitoa pikkulapsiajasta lähtien. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden hoitaminen lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kautta on tehokasta.
Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.