Kuule kokemuksen ääni - Asiakasosallinen kehittäminen lastensuojelutyössä

Abstract

Pro gradu -tutkimukseni tarkastelee pääkaupunkiseudulla toiminutta lastensuojelunasiakasvanhemmille suunnattua kokemusasiantuntijaryhmää, joka on työskentelyllään tuottanut konkreettista tietoa ja kehittämisideoita lastensuojelutyöstä. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella sitä, mitä kehittämisideoita vanhempien kokemusasiantuntijaryhmästä on noussut lastensuojelun avohuollon sosiaalityön kehittämiseksi ja millaisia käsityksiä lastensuojelun työntekijöillä on kokemusasiantuntijoiden tuottaman tiedosta ja sen siirtymisestä käytäntöön. Tavoitteena on myös tarkastella sitä, mitkä asiat taas ovat toisaalta olleet tiedon käyttöönoton esteenä. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten käytännöstä nousevaa, asiakkailla hallussa olevaa kokemukseen perustavaa tietoa on hyödynnetty, jotta lastensuojelupalvelut vastaisivat enemmän niitä käyttävien asiakkaiden tarpeita. Tutkimukseni teoreettisena käsitteenä toimii osallisuus, mutta tutkimuksessani osallisuudella ei tarkoiteta asiakkaan osallisuutta suhteessa hänen omaan elämäänsä, vaan suhteessa palveluorganisaatioon ja sen kehittämiseen.

Tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Aineistoni koostuu lastensuojeluasiakkaiden vanhemmille suunnatun kokemusasiantuntijaryhmän ryhmäkerroista kirjatuista muistiinpanoista ja pääkaupunkiseudulla sijaitsevan lastensuojelun toimipisteen työntekijöille tehdyistä ryhmäteemahaastatteluista. Kirjattujen muistiinpanojen avulla selvitän sitä, mitä tietoa kokemusasiantuntijaryhmä on työskentelyllään tuottanut. Työntekijöille tekemäni ryhmäteemahaastattelut antavat taas vastauksen siihen, onko kokemusasiantuntijaryhmän tuottama tieto siirtynyt lastensuojelutyön käytäntöön ja mikä on ollut tiedon käyttöönoton esteenä.

Tutkimuksestani selvisi, että kokemusasiantuntijaryhmän tuottama tieto ja kehittämisideat vastaavat suurelta osin lastensuojelun laatusuosituksia sekä lastensuojelun hyviä työkäytäntöjä. Tutkimustani varten haastattelemani lastensuojelun työntekijät kokivat, että he ovat saaneet kokemusasiantuntijaryhmän tuottamaan tietoon ja hyviin työkäytäntöihin jo valmiudet sosiaalialan koulutuksessa. Työntekijät näkivät kokemusasiantuntijaryhmän tuottaman tiedon perustana hyvälle lastensuojelutyölle. Tutkimuksessani tulee kuitenkin esille, että lastensuojelun arkityö asettaa työlle tietynlaiset reunaehdot, jotka estävät ajoittain toimimasta kokemusasiantuntijaryhmän tuottaman tiedon mukaan. Työntekijöillä ei ole mahdollista vaikuttaa näihin lastensuojelun arkityön reunaehtoihin, jotka tutkimukseni mukaan ovat kiire ja resurssit, organisaation rakenne, työntekijöiden vaihtuvuus sekä lastensuojelutyön luonne. Tutkimuksessani tuleekin esille ristiriita, joka ilmenee siinä, että työn reunaehdot estävät työntekijöitä toimimasta omien ammatillisten periaatteiden mukaan ja asiakkaita saamasta sellaisia palveluita kuin he itse toivoisivat ja joita lastensuojelun laatusuositukset myös suosittavat.

Tutkimukseni pohjalta muodostui kuva, että asiakkaiden osallisuus lastensuojelupalveluiden kehittämisessä ei ole yksiselitteistä ja tiedon todellinen käyttöönotto on haastavaa. Asiakkaiden osallisuuden kytkeminen koko kehittämisprosessiin vaatii asioiden tunnistamista eri näkökulmista ja konkreettista toimintaa asioiden uudelleen organisoimiseksi ja resursoimiseksi. Tutkimukseni mukaan johdon tuki asiakasosallisessa kehittämisessä on keskeistä. Työntekijöiden on haastavaa siirtää kehittämisideoita käytännön työhön, jos johto ei anna työn tekemiselle siihen kuuluvia resursseja.