Laajenevan turvallisuuskäsityksen malli : Sisäisen turvallisuuden ohjelmissa vuosina 2004 - 2012

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eri turvallisuuskäsityksiä Sisäisen turvallisuuden ohjelmissa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma on laadittu kolme kertaa ja se muodostuu arjen turvallisuuden ennaltaehkäisystä ja ratkaisuehdotuksista. Ohjelma on laadittu laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta ja siihen ovat osallistuneet useat eri viranomaiset poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Sisäisen turvallisuuden ohjelma on poliisin strategiatyön pohjana ja se näkyy poliisin tulosohjauksessa ja toimintasuunnitelmissa kaikilla tasoilla valtakunnallisista strategioista paikallisiin suunnitelmiin saakka. Laajeneva turvallisuuskäsitys on johtanut turvallisuuspolitiikan sisällön laajenemiseen. Turvallisuussektorilla vaikuttavien toimijoiden on huomioitava uusien turvallisuusuhkien vaikutus turvallisuussuunnittelussa ja ennaltaehkäisyssä.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä eri turvallisuuskäsityksiä Sisäisen turvallisuuden ohjelmista löytyy ja vastaavatko käsitykset suomalaisten kokemia pelkoja ja turvallisuusuhkia, joita eri tutkimuksissa on aiemmin selvitetty. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii laajenevan turvallisuuskäsityksen malli. Mallissa turvallisuuskäsitykset jaetaan kuuteen eri teemaan: perinteiseen, sosiaali- ja hyvinvointivaltiolliseen, moderniin ekologiseen, kulttuuriseen, sosiaali- ja yhteisölliseen sekä terveydelliseen turvallisuuskäsitykseen. Laajeneva turvallisuuskäsitys kattaa inhimillisen turvallisuuden kaikki osa-alueet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmistä eivät uhkaa esimerkiksi väkivalta, köyhyys, työttömyys, syrjäytyminen, rasismi, luonnonkatastrofit, liikenne, välinpitämättömyys tai sairaudet.

Tutkimuksen aineistona on kolme Sisäisen turvallisuuden ohjelmaa ja metodina teorialähtöinen sisällönanalyysi. Analyysia ohjaa aikaisemman tiedon perusteella luotu teoria eri turvallisuuskäsityksistä. Tutkimus on toteutettu teemoittamalla aineistosta poimimani havainnot sen mukaan mihin turvallisuuskäsitykseen tekstin näkökulma liittyy. Teemat on edelleen luokiteltu useisiin alaluokkiin. Analyysi on toteutettu strukturoitua analyysirunkoa apuna käyttäen eli siihen on kerätty aineistosta vain ne diskurssit, jotka siihen sopivat.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että eri turvallisuuskäsitykset esiintyvät ohjelmissa hyvin monipuolisesti ja laajasti. Yllätys ei liene se, että perinteinen, kapea turvallisuuskäsitys on ohjelmien yleisin teema. Seuraavina tulevat järjestyksessä terveydellinen, sosiaalis- yhteisöllinen sekä sosiaali- ja hyvinvointivaltiollinen käsitys. Alaluokista nousevat perinteisen rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton ohella esiin mm. syrjäytyminen, päihteet, tapaturmat, liikenneturvallisuus, etniset vähemmistöt ja syrjintä, lastensuojelu sekä maahanmuutto. Ohjelmissa mainitut turvallisuusaiheet vastaavat melko hyvin niitä asioita, joita suomalaiset pitävät turvallisuusuhkina. Poikkeuksena ovat seksuaalirikokset ja katuväkivalta, joita käsitellään ohjelmissa vähän.