Haiman duktaalisen adenokarsinooman ennuste Suomessa: eri hoitomuotojen jakauma
Hölsä, Heini (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603111316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603111316
Tiivistelmä
Haimasyöpä todetaan useimmiten vasta levinneessä vaiheessa, koska tauti on pitkään oireeton. Ainoa parantava hoito on kasvaimen poisto leikkauksella, mutta se voidaan tehdä vain pienelle osalle potilaista. Oireenmukaisena hoitona käytetään sytostaatti- ja sädehoitoja sekä endoskooppisia ja radiologisia toimenpiteitä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkien Suomessa vuosina 2003 ja 2008 haimasyöpään sairastuneiden potilaiden eri hoitomuotoja ja niiden eroja yliopistollisten sairaaloiden erityisvastuualueiden välillä. Tulokset on kuvattu mediaanina ja vaihteluvälinä. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann-Whitney U - ja Kruskal-Wallis -testejä.
Tulosten perusteella haimasyövän hoitolinjoissa on Suomessa alueellisia eroja. Esimerkiksi Helsingin yliopistosairaanhoitopiirisä (HYKS) 16,7 % ja Turun yliopistosairaanhoitopiirissä (TYKS) vain 5.6 % alueen potilaista hoidettiin kasvaimen poistavalla leikkauksella (p = 0,003). Hoitolinjoissa on myös tapahtunut muutoksia vuosien 2003 ja 2008 välillä.
Kaikilla haimasyöpäpotilailla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus päästä leikkaushoidon arvioon, koska muuta parantavaa hoitoa ei ole. Siksi hoito tulisi keskittää suuren volyymin yksiköihin, joissa todennäköisesti saavutettaisiin paras asiantuntevuus hoitolinjoista.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkien Suomessa vuosina 2003 ja 2008 haimasyöpään sairastuneiden potilaiden eri hoitomuotoja ja niiden eroja yliopistollisten sairaaloiden erityisvastuualueiden välillä. Tulokset on kuvattu mediaanina ja vaihteluvälinä. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann-Whitney U - ja Kruskal-Wallis -testejä.
Tulosten perusteella haimasyövän hoitolinjoissa on Suomessa alueellisia eroja. Esimerkiksi Helsingin yliopistosairaanhoitopiirisä (HYKS) 16,7 % ja Turun yliopistosairaanhoitopiirissä (TYKS) vain 5.6 % alueen potilaista hoidettiin kasvaimen poistavalla leikkauksella (p = 0,003). Hoitolinjoissa on myös tapahtunut muutoksia vuosien 2003 ja 2008 välillä.
Kaikilla haimasyöpäpotilailla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus päästä leikkaushoidon arvioon, koska muuta parantavaa hoitoa ei ole. Siksi hoito tulisi keskittää suuren volyymin yksiköihin, joissa todennäköisesti saavutettaisiin paras asiantuntevuus hoitolinjoista.