Tuplamaisterit - toista korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden ajatuksia opintopoluista ja työelämänäkymistä

Abstract

Tässä kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa tarkastellaan toista maisterintutkintoa opiskelevia, nuorta aikuisuuttaan elävien 26-32-vuotiaiden, yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijoiden ajatuksia heidän yksilöllisistä opintopoluistaan, koulutukseen hakeutumisen motiiveista ja koulutuksen merkityksestä heidän elämässään. Tuplamaisterit ovat suhteellisen uusi, 2010-luvun ilmiö, joka kuvastaa niin korkeakoulutuksen muutosta, koulutusinflaation lisääntymistä, työpaikkakilpailua, kuin elinikäisen oppimisen ideologian ilmentymistä - ajatusta koko elämänkaaren kattavasta oppimisesta ja kehittymisestä.

Elinikäinen oppiminen määrittää tutkimuksen teoriataustaa yhdessä inhimillisen pääoman teorian, työpaikkakilpailumallin ja kyvykkyysteorian kautta ja muodostaa viitekehyksen ilmiölle, opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen tarkastelulle. Korkeakoulutus on muutoksessa ja altistunut ympäröivän yhteiskunnan, työmarkkinoiden ja poliittisten päätösten vaikutuksille. Koulutuksen yhteiskunnallinen tehtävä talouskasvun yhtenä taustatekijänä on määrittänyt koulutuspoliittisia linjauksia pitkään. Koulutuksen sijoitus-tuottavuus ajatus on omaksuttu osaksi niin poliittista puhetta kuin arkipäivän keskustelua. Tutkimuksella haettiin vastausta siihen, millaisia toista maisterin tutkintoa opiskelevien opiskelijoiden opintopolut ovat ja millaisia motiiveja ja merkityksiä toisen tutkinnon opiskeleminen antaa opiskelijoiden näkökulmasta.

Tutkimustulokset vahvistavat käsitystä opintopolkujen muuttumisesta entistä yksilöllisemmiksi, joista kahden samantasoisen tutkinnon opiskeleminen on yksi esimerkki. Ihmisen elämänkaarta ei enää määritä yksi tutkinto ja yksi ura, vaan elämänkaaren vaihtelut voivat ilmentyä syklisesti vaihtelevina jaksoina. Toisen tutkinnon opiskelun merkityksenä korostui ennen kaikkea mahdollisuus muutokseen, elämänsuunnan vaihtamiseen. Tutkimustuloksista muodostui viisi motiiviryhmää, jossa toisen tutkinnon motiivitaustana oli; työmarkkinavaltti, alan vaihtaminen, yliopisto turvapaikkana, itsensä sivistäminen ja täydennyskoulutus. Nämä motiivit määrittävät sitä, millaiset tekijät ohjaavat opiskelijat opiskelemaan toista maisterintutkintoa. Tutkimusjoukkoa määritti erityisesti vahva oppimisidentiteetti, joka osaltaan vaikutti siihen, että toisen tutkinnon opiskelemisesta muodostui tähän elämänkulun vaiheeseen yksi sykli lisää. Tutkimustuloksista on pääteltävissä, että toista tutkintoa opiskelevat valmistautuvat epävarman ja muuttuvien työmarkkinoiden edessä tulevaan ja ikään kuin turvaavat omaa asemaansa työmarkkinoilla, koska se on heille mahdollista vahvan identiteetin ja koulutusjärjestelmän puitteissa. Kaikki eivät kuitenkaan tavoittele sitä korkeinta asemaa työmarkkinoilla tai muilla elämänalueillaan, vaan opiskelumotiiveissa on nähtävissä yksilön arvostamat asiat ja toiveet omasta elämänkulustaan. Toinen tutkinto toimii näin ollen eräänlaisena uutena toimintona, mahdollisuutena, jonka kautta aukeaa uusia mahdollisuuksia.

Tutkimustulokset antavat osviittaa siitä, että moninkertainen kouluttautuminen tulee tulevaisuudessa lisääntymään ja ajatus elinikäisen oppimisesta ja jatkuvasta kehittyneisyydestä elämässä on tullut osaksi monen yksilön ajatusmallia. Moninkertaisen kouluttautumisen toinen puoli on koulutuksen kasautuminen niille, jotka koulutusta ovat jo hankkineet. Tämä asettaa haasteita koulutuksen kapasiteetille ja erityisesti koulutuspoliittiselle tavoitteelle tehdä suomalaisista kilpailukykyinen ja korkeasti koulutettu kansa vuoteen 2020 mennessä.