Miesten ja alle 35-vuotiaiden naisten rintasyöpä
Asikainen, Ari-Pekka (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091300
Tiivistelmä
Tutkimuksen taustaa: Vuonna 2013 Suomessa raportoitiin uusia rintasyöpätapauksia naisilla 4831 sekä miehillä 34, joka vastaavina prosenttiosuuksina kaikista syövistä on 30 % ja 0,2%.
Materiaalit ja metodit: Aineistonamme käytimme 1990-2007 TAYS:n erityisvastuualueella rintasyöpädiagnoosin saaneita miehiä ja vastaavalta alueelta alle 35-vuotiaita rintasyöpädiagnoosin saaneita naisia vuosilta 1997-2007. Yhteensä aineistoomme kertyi 28 miestä ja 83 naista. Tiedoista keräsimme potilaan sairastumisiän, sukutaustan ja BRCA1 ja -2 selvittelyt, syövän histo-patologiset tiedot, levinneisyyden, sekä annetun hoidon. Eettinen toimikunta on antanut puoltavan lausunnon tutkimukselle.
Tulokset: Nuoret naiset olivat rintasyöpään sairastuessaan n. 30-vuotiaita ja miehet hieman yli 60-vuotiaita. Kasvaimen koko oli keskimäärin molemmin sukupuolilla hieman yli 2cm. Lisäksi useampien kasvaimien esiintymien oli miehillä selvästi nuoria naisia harvinaisempaa. Kainaloimusolmukemetastaaseja löytyi noin puolella miehistä ja noin kolmanneksella naisista. Kaukometastaasit olivat molemmilla sukupuolilla harvinaisia. Ylivoimaisesti yleisin syövän histo-patologinen tyyppi molemmilla sukupuolilla oli duktaalinen rintasyöpä yli 80 %:n esiintyvyydellä. Kaikki testatut miehet sairastivat estrogeenireseptori-positiivista syöpää ja suurin osa syövistä oli myös progesteronireseptori-positiivisia. Naisilla esiintyvyys hormonireseptorien suhteen oli 50 %/50 %.
Sukutaustaa oli miesten kohdalla kartoitettu selkeästi paremmin kuin naisilla. Lisäksi naisilta löytyi selkeästi useammin rintasyöpää, munasarjasyöpää sekä eturauhassyöpää suvusta kuin miehillä. Naisilla kuitenkin BRCA1- ja 2-mutaatioiden osuutta syövässä tutkittiin herkemmin, ja näistä muutamalta naiselta ilmeni BRCA-kantajuus. Tutkimukseen osallistuneilta miehiltä tätä mutaatiota ei löytynyt.
Suosituin leikkaushoito oli ablaatio eli rinnan kokopoisto. Lisäksi kainalon tyhjennys tehtiin lähestulkoon jokaiselle tutkimukseen osallistuneelle rintasyöpäpotilaalle. Miehistä suurin osa eli n. 70 % ei sytostaattihoitoa saanut, kun taas naisista puolestaan vain 14,5 % jäi ilman sytostaattihoitoa. Noin puolet molemmista sukupuolista sai hormonihoitoa. Sädehoitoa sai 80 % naisista ja 60 % miehistä.
Johtopäätökset: Rintasyövän ominaisuuksista on miesten sekä nuorten naisten välillä runsaasti eroavaisuuksia mutta myös samankaltaisuutta. Hoitojen suhteen kuitenkin nuoria naisia hoidettiin aggressiivisemmin. Selittäväksi tekijäksi voi nousta miesten keskimääräistä korkeampi sairastumisikä. Luultavasti tämä myös selittää vähäisempää BRCA1- ja 2- mutaatioiden selvittelyjä. Pirkanmaan kriteerit kuitenkin nuorten naisten perinnöllisyysselvittelyille ovat kohtuullisen kireät, vaikka perimän merkitys heillä syövän kehityksessä on suuri.
Materiaalit ja metodit: Aineistonamme käytimme 1990-2007 TAYS:n erityisvastuualueella rintasyöpädiagnoosin saaneita miehiä ja vastaavalta alueelta alle 35-vuotiaita rintasyöpädiagnoosin saaneita naisia vuosilta 1997-2007. Yhteensä aineistoomme kertyi 28 miestä ja 83 naista. Tiedoista keräsimme potilaan sairastumisiän, sukutaustan ja BRCA1 ja -2 selvittelyt, syövän histo-patologiset tiedot, levinneisyyden, sekä annetun hoidon. Eettinen toimikunta on antanut puoltavan lausunnon tutkimukselle.
Tulokset: Nuoret naiset olivat rintasyöpään sairastuessaan n. 30-vuotiaita ja miehet hieman yli 60-vuotiaita. Kasvaimen koko oli keskimäärin molemmin sukupuolilla hieman yli 2cm. Lisäksi useampien kasvaimien esiintymien oli miehillä selvästi nuoria naisia harvinaisempaa. Kainaloimusolmukemetastaaseja löytyi noin puolella miehistä ja noin kolmanneksella naisista. Kaukometastaasit olivat molemmilla sukupuolilla harvinaisia. Ylivoimaisesti yleisin syövän histo-patologinen tyyppi molemmilla sukupuolilla oli duktaalinen rintasyöpä yli 80 %:n esiintyvyydellä. Kaikki testatut miehet sairastivat estrogeenireseptori-positiivista syöpää ja suurin osa syövistä oli myös progesteronireseptori-positiivisia. Naisilla esiintyvyys hormonireseptorien suhteen oli 50 %/50 %.
Sukutaustaa oli miesten kohdalla kartoitettu selkeästi paremmin kuin naisilla. Lisäksi naisilta löytyi selkeästi useammin rintasyöpää, munasarjasyöpää sekä eturauhassyöpää suvusta kuin miehillä. Naisilla kuitenkin BRCA1- ja 2-mutaatioiden osuutta syövässä tutkittiin herkemmin, ja näistä muutamalta naiselta ilmeni BRCA-kantajuus. Tutkimukseen osallistuneilta miehiltä tätä mutaatiota ei löytynyt.
Suosituin leikkaushoito oli ablaatio eli rinnan kokopoisto. Lisäksi kainalon tyhjennys tehtiin lähestulkoon jokaiselle tutkimukseen osallistuneelle rintasyöpäpotilaalle. Miehistä suurin osa eli n. 70 % ei sytostaattihoitoa saanut, kun taas naisista puolestaan vain 14,5 % jäi ilman sytostaattihoitoa. Noin puolet molemmista sukupuolista sai hormonihoitoa. Sädehoitoa sai 80 % naisista ja 60 % miehistä.
Johtopäätökset: Rintasyövän ominaisuuksista on miesten sekä nuorten naisten välillä runsaasti eroavaisuuksia mutta myös samankaltaisuutta. Hoitojen suhteen kuitenkin nuoria naisia hoidettiin aggressiivisemmin. Selittäväksi tekijäksi voi nousta miesten keskimääräistä korkeampi sairastumisikä. Luultavasti tämä myös selittää vähäisempää BRCA1- ja 2- mutaatioiden selvittelyjä. Pirkanmaan kriteerit kuitenkin nuorten naisten perinnöllisyysselvittelyille ovat kohtuullisen kireät, vaikka perimän merkitys heillä syövän kehityksessä on suuri.