Perusteluja liberaalille paternalismille
Soini, Reetta (2016)
2016
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091299
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091299
Tiivistelmä
Perinteinen taloustiede ja behavioraalinen taloustiede eroavat toisistaan ihmisten rationaalisuusoletuksen perusteella. Perinteinen taloustiede luo kuvan rationaalisesti toimivasta homo ecnomicuksesta, joka osaa valinnoillaan aina maksimoida hyötynsä. Behavioraalinen taloustiede puolestaan huomioi myös inhimillisen käyttäytymisen realiteetit. Sen mukaan taloudessa toimivat homo sapiensit eli ihmiset, jotka eivät aina osaa valita itselleen sopivinta vaihtoehtoa ja näin ollen tarvitsevat ajoittain yhteiskunnan ohjausta valinnoilleen.
Ihmisten epärationaalisuutta voidaan perustella lukuisilla eri esimerkeillä. Harhavalinnat voivat aiheutua niin kognitiivisen kapasiteetin rajallisuudesta kuin ympäristön ja tahdonheikkouden aiheuttamista houkutuksistakin. Oleellista päätöksentekijöille onkin havaita valintojen harhat ja luoda oikeanlaiset ohjailukeinot eli valinta-arkkitehtuurit yksilöille. Tätä ohjailua kutsutaan paternalismiksi. Paternalismi voi olla luonteeltaan kovaa ja rajoittavaa tai pehmeää ja ohjailevaa. Tässä työssä keskitytään kuitenkin paternalismin hentoisimpaan muotoon eli liberaaliin paternalismiin, jossa erilaisten keinojen avulla pyritään ohjailemaan ihmisiä kohti optimivalintaa siten, että päätöksenteosta ei aiheudu yksilöille kustannuksia ja valinnan vapaus säilyy heillä itsellään.
Tavoitteena on siis empiiristen näyttöjen perusteella osoittaa ihmisten ajattelun harhat ja heikkous vastustaa houkutuksia. Olemassa olevan kirjallisuuden ja tutkimusten avulla voidaankin kattavasti osoittaa behavioraalisen taloustieteen havainnot ihmisten käyttäytymisestä todeksi ja siten ainakin osittain perustella liberaalin paternalismin hyödyllisyyttä yhteiskunnassa. Useissa tilanteissa yhteiskunnan onkin tehtävä ainakin jokin valinta yksilön puolesta. Tällöin päätöksentekijöiden tulisi kiinnittää paljon huomiota rationaalisen ohjailukeinon valintaan. Ohjailun avulla voidaan suhteellisen pienillä kustannuksilla vaikuttaa suuresti ihmisten elämään. Liberaali paternalismi tarjoaakin päätöksentekijöille paljon mahdollisuuksia ja toimivien ohjailukeinojen luomiseen kannattaisikin tulevaisuudessa suunnata enemmän resursseja.
Ihmisten epärationaalisuutta voidaan perustella lukuisilla eri esimerkeillä. Harhavalinnat voivat aiheutua niin kognitiivisen kapasiteetin rajallisuudesta kuin ympäristön ja tahdonheikkouden aiheuttamista houkutuksistakin. Oleellista päätöksentekijöille onkin havaita valintojen harhat ja luoda oikeanlaiset ohjailukeinot eli valinta-arkkitehtuurit yksilöille. Tätä ohjailua kutsutaan paternalismiksi. Paternalismi voi olla luonteeltaan kovaa ja rajoittavaa tai pehmeää ja ohjailevaa. Tässä työssä keskitytään kuitenkin paternalismin hentoisimpaan muotoon eli liberaaliin paternalismiin, jossa erilaisten keinojen avulla pyritään ohjailemaan ihmisiä kohti optimivalintaa siten, että päätöksenteosta ei aiheudu yksilöille kustannuksia ja valinnan vapaus säilyy heillä itsellään.
Tavoitteena on siis empiiristen näyttöjen perusteella osoittaa ihmisten ajattelun harhat ja heikkous vastustaa houkutuksia. Olemassa olevan kirjallisuuden ja tutkimusten avulla voidaankin kattavasti osoittaa behavioraalisen taloustieteen havainnot ihmisten käyttäytymisestä todeksi ja siten ainakin osittain perustella liberaalin paternalismin hyödyllisyyttä yhteiskunnassa. Useissa tilanteissa yhteiskunnan onkin tehtävä ainakin jokin valinta yksilön puolesta. Tällöin päätöksentekijöiden tulisi kiinnittää paljon huomiota rationaalisen ohjailukeinon valintaan. Ohjailun avulla voidaan suhteellisen pienillä kustannuksilla vaikuttaa suuresti ihmisten elämään. Liberaali paternalismi tarjoaakin päätöksentekijöille paljon mahdollisuuksia ja toimivien ohjailukeinojen luomiseen kannattaisikin tulevaisuudessa suunnata enemmän resursseja.