Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen vuosien 2009-2010 sarkoomatyöryhmän potilaiden väestötieteelliset ominaisuudet sekä diagnoosit
Kerimov, Dominik (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091291
Tiivistelmä
Harvinaisia, mesenkyymistä lähtöisin olevia sidekudoksen syöpiä kutsutaan sarkoomiksi. Vain alle yksi prosentti kaikista syövistä on sarkoomia, mutta myös hyvänlaatuisia kasvaimia voi sidekudoksessa syntyä.
Sarkoomien hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, joiden työryhmät päättävät sidekudoskasvainpotilaiden hoidosta. Näitä kasvaimia voidaan diagnosoida eri kuvantamismenetelmillä, ultraäänellä, röntgenkuvauksella, tietokonetomografialla sekä magneettikuvauksella. Sarkooman hoitoa ohjaa histopatologinen diagnoosi ja hoitona on yleisimmin leikkaushoito tarvittaessa yhdistettynä onkologisiin hoitoihin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kirjata Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän vuosina 2009 ja 2010 käsittelemät potilastapaukset ja laskea niistä väestötieteelliset tunnusluvut sekä yleisimmät diagnoosit.
Tapauksia kertyi 771. Sukupuoli- sekä kudostyyppijakaumat olivat tasaiset. Suurimmassa osassa tapauksista diagnoosina oli hyvänlaatuinen muutos ja etenkin pahanlaatuisia primaarisia luukasvaimia oli hyvin vähän. Osassa diagnooseja oli sukupuolijakaumissa eroja. Tällaisia on havaittu myös muissa aineistoissa. Pahanlaatuisten tapausten keski-iät olivat korkeammat kuin hyvänlaatuisten tapausten.
Sarkoomien hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, joiden työryhmät päättävät sidekudoskasvainpotilaiden hoidosta. Näitä kasvaimia voidaan diagnosoida eri kuvantamismenetelmillä, ultraäänellä, röntgenkuvauksella, tietokonetomografialla sekä magneettikuvauksella. Sarkooman hoitoa ohjaa histopatologinen diagnoosi ja hoitona on yleisimmin leikkaushoito tarvittaessa yhdistettynä onkologisiin hoitoihin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kirjata Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän vuosina 2009 ja 2010 käsittelemät potilastapaukset ja laskea niistä väestötieteelliset tunnusluvut sekä yleisimmät diagnoosit.
Tapauksia kertyi 771. Sukupuoli- sekä kudostyyppijakaumat olivat tasaiset. Suurimmassa osassa tapauksista diagnoosina oli hyvänlaatuinen muutos ja etenkin pahanlaatuisia primaarisia luukasvaimia oli hyvin vähän. Osassa diagnooseja oli sukupuolijakaumissa eroja. Tällaisia on havaittu myös muissa aineistoissa. Pahanlaatuisten tapausten keski-iät olivat korkeammat kuin hyvänlaatuisten tapausten.