Urheilulajien luonteen näkyminen selostuskielen liikeverbeissä
Lehtinen, Matias (2016)
2016
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603091287
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten television urheiluselostuksissa käytetyt liikeverbit kuvastavat urheilulajien luonnetta. Mukana olevat lajit ovat hiihto, taitoluistelu, jalkapallo ja jääkiekko. Työssä selvitetään, miten eri lajien selostuksissa kuvataan liikettä suhteessa toiseen urheilijaan, välineeseen, tapaa ja vauhtiin. Käsittelyn kohteina ovat myös erot yksilö- ja joukkuelajien välillä.
Aineistona on kunkin lajin arvokilpailujen televisiotaltiointeja, joissa käytetty selostus on litteroitu. Litteroidun tekstiaineiston liikeverbiesiintymiä on analysoitu ja tulkittu videomateriaalin antamassa kontekstissa. Tavoitteena on aineiston sana- ja lausesemanttisen analyysin perusteella saada käsitys lajien luonteista itsessään ja myös siitä, miten ne eroavat toisistaan. Näkökulmana on erityisesti se, millaisena liikkeen suorittava agentti näyttäytyy eri lajeissa. Analyysiä laajentamassa ja syventämässä käytetään Holistisen spatiaalisen semantiikan teoriaa (HSS). Sen avulla voidaan muun muassa määrittää, suhteutuuko liike liikkujaan itseensä vai objektiin nähden, liittyykö ilmaukseen paikanmuutos ja sisältyykö siihen reittiä tai suuntaa.
Saatujen tulosten perusteella hiihdossa liike näyttäytyy etenevänä ja agentin vahvasti kontrolloimana. Taitoluistelussa liike suhteutuu urheilijaan itseensä ja keskittyy taitoelementtien suorittamiseen. Jalkapallossa ja jääkiekossa liike suhteessa (peli)välineeseen korostuu, tämä on myös keskeinen ero yksilö- ja joukkuelajien välillä. Yksilölajeissa liikkeen omavoimaisuuden ja tavan osoittaminen on tärkeää.
Aineistona on kunkin lajin arvokilpailujen televisiotaltiointeja, joissa käytetty selostus on litteroitu. Litteroidun tekstiaineiston liikeverbiesiintymiä on analysoitu ja tulkittu videomateriaalin antamassa kontekstissa. Tavoitteena on aineiston sana- ja lausesemanttisen analyysin perusteella saada käsitys lajien luonteista itsessään ja myös siitä, miten ne eroavat toisistaan. Näkökulmana on erityisesti se, millaisena liikkeen suorittava agentti näyttäytyy eri lajeissa. Analyysiä laajentamassa ja syventämässä käytetään Holistisen spatiaalisen semantiikan teoriaa (HSS). Sen avulla voidaan muun muassa määrittää, suhteutuuko liike liikkujaan itseensä vai objektiin nähden, liittyykö ilmaukseen paikanmuutos ja sisältyykö siihen reittiä tai suuntaa.
Saatujen tulosten perusteella hiihdossa liike näyttäytyy etenevänä ja agentin vahvasti kontrolloimana. Taitoluistelussa liike suhteutuu urheilijaan itseensä ja keskittyy taitoelementtien suorittamiseen. Jalkapallossa ja jääkiekossa liike suhteessa (peli)välineeseen korostuu, tämä on myös keskeinen ero yksilö- ja joukkuelajien välillä. Yksilölajeissa liikkeen omavoimaisuuden ja tavan osoittaminen on tärkeää.