Jaakko Jalmari Jalo-Kivi: spiritualismin esitaistelijan asema 1900-luvun alun Suomessa
Järvenpää, Juuso (2016)
2016
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602251259
Tiivistelmä
Tässä historian pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomalaista spiritualismia 1900-luvun alussa sen keskeisen henkilön, Spiritisti-aikakauslehden (1909-1913) päätoimittajan ja Suomen Spiritistisen Seuran (perustettu 1909) ensimmäisen puheenjohtajan Jaakko Jalmari Jalo-Kiven (vuoteen 1906 Jaakko Hjalmar Stén) kautta. Tutkielmani on yleisesti ottaen aatehistoriallinen, mutta tarkennan metodologis-teoreettisia näkemyksiäni toisaalta "uuden ongelmahistorian" ja toisaalta ruumiinfenomenologian avaamien näköalojen avulla.
Tarkastelen spiritualismia sellaisena kuin se ilmeni Jalo-Kiven historiallis-paikallisesti ohjautuneessa ajattelussa ja toiminnassa. Kiinnitän erityisesti huomiota niihin tapoihin, joilla hän hyödynsi spiritualismin tarjoamia näkemyksiä pyrkiessään vastaamaan omassa yksilöllisessä kokemuksessaan ja aatteellis-yhteiskunnallisessa ympäristössään ilmenneisiin "ongelmiin". Tutkielmani kuluessa hahmotan hänen kokemuksessaan erilaisia keskeisiä ongelmakenttiä ja -tasoja. Erityisesti kiinnitän huomiota modernin tieteen ja uskonnon väliseen skismaan, joka oli merkittävä osa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun intellektuaalisia keskusteluja ja näkyi niissä monin eri tavoin. Tätä ongelmakenttää hahmotan Egil Aspremin analysoiman "lumouksen haihtumisen ongelman" näkökulmasta.
Jalo-Kiven spiritualististen tulkintojen lisäksi tarkastelen sitä, kuinka tämä aatteellis-uskonnollinen positio asemoi hänet osaksi aikansa sosiaalista todellisuutta. Hänen aktiivinen toimintansa työväenliikkeessä ja spiritualismin parissa nostaa esiin neljä erityisen keskeistä aatekontekstia, jotka hän kohtasi ajattelussaan ja toiminnassaan. Ensimmäinen näistä oli 1900-luvun vaihteessa suomalaiseen työväenliikkeeseen levinnyt (marxilais-kautskylainen) sosialismi; toinen 1880-luvulla Suomeen rantautunut ja 1900-luvun alussa edelleen vaikuttanut tieteellinen naturalismi; kolmas evankelis-luterilainen kirkollinen kristinusko; ja neljäs ajan esoteerisessa miljöössä ja "okkulttuurissa" keskeinen teosofia. Jalo-Kiven suhde näihin aatekonteksteihin hahmottuu poleemisena ja usein ambivalenttina.
Tutkielmallani olen pyrkinyt tarjoamaan hedelmällisen näkökulman 1900-luvun alun Suomeen. Jalo-Kiven spiritualistinen ajatusmaailma hahmottuu tutkielmassani yhtenä - joskin marginaalisena - positiona tuolloisiin aatteellis-yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tämän position kautta voidaan ymmärtää laajemmin paitsi kyseisen historiallisen tilanteen moninaisuutta myös oman aikamme uskonnollis-aatteellisia liikehdintöjä, joiden juuret usein ulottuvat 1900-luvun vaihteessa luotuihin ajattelutapoihin.
Tarkastelen spiritualismia sellaisena kuin se ilmeni Jalo-Kiven historiallis-paikallisesti ohjautuneessa ajattelussa ja toiminnassa. Kiinnitän erityisesti huomiota niihin tapoihin, joilla hän hyödynsi spiritualismin tarjoamia näkemyksiä pyrkiessään vastaamaan omassa yksilöllisessä kokemuksessaan ja aatteellis-yhteiskunnallisessa ympäristössään ilmenneisiin "ongelmiin". Tutkielmani kuluessa hahmotan hänen kokemuksessaan erilaisia keskeisiä ongelmakenttiä ja -tasoja. Erityisesti kiinnitän huomiota modernin tieteen ja uskonnon väliseen skismaan, joka oli merkittävä osa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun intellektuaalisia keskusteluja ja näkyi niissä monin eri tavoin. Tätä ongelmakenttää hahmotan Egil Aspremin analysoiman "lumouksen haihtumisen ongelman" näkökulmasta.
Jalo-Kiven spiritualististen tulkintojen lisäksi tarkastelen sitä, kuinka tämä aatteellis-uskonnollinen positio asemoi hänet osaksi aikansa sosiaalista todellisuutta. Hänen aktiivinen toimintansa työväenliikkeessä ja spiritualismin parissa nostaa esiin neljä erityisen keskeistä aatekontekstia, jotka hän kohtasi ajattelussaan ja toiminnassaan. Ensimmäinen näistä oli 1900-luvun vaihteessa suomalaiseen työväenliikkeeseen levinnyt (marxilais-kautskylainen) sosialismi; toinen 1880-luvulla Suomeen rantautunut ja 1900-luvun alussa edelleen vaikuttanut tieteellinen naturalismi; kolmas evankelis-luterilainen kirkollinen kristinusko; ja neljäs ajan esoteerisessa miljöössä ja "okkulttuurissa" keskeinen teosofia. Jalo-Kiven suhde näihin aatekonteksteihin hahmottuu poleemisena ja usein ambivalenttina.
Tutkielmallani olen pyrkinyt tarjoamaan hedelmällisen näkökulman 1900-luvun alun Suomeen. Jalo-Kiven spiritualistinen ajatusmaailma hahmottuu tutkielmassani yhtenä - joskin marginaalisena - positiona tuolloisiin aatteellis-yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tämän position kautta voidaan ymmärtää laajemmin paitsi kyseisen historiallisen tilanteen moninaisuutta myös oman aikamme uskonnollis-aatteellisia liikehdintöjä, joiden juuret usein ulottuvat 1900-luvun vaihteessa luotuihin ajattelutapoihin.