Ammatillisten opettajien toimijuus ja työn psykologinen omistajuus lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelmaprosessissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia kokemuksia ammatillisilla opettajilla oli osallistumisesta Tredun lähihoitajien perustutkinnon opetussuunnitelmaprosessiin ja miten heille syntyi psykologista omistajuutta omaa työtä kohtaan. Tutkimuksen avulla oli tarkoitus tuottaa tietoa toiminnan kehittämistä varten.

Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla, joihin osallistui yhdeksän (n=9) opetussuunnitelmaprosessiin osallistuvaa opettajaa. Kolme heistä toimi koordinaattorin roolissa ja kuusi opintokokonaisuuksia suunnittelevina opettajina. Tutkimuksessa käytettiin toimintatutkimusta viitteellisenä kehyksenä, jonka tarkoituksena oli ohjata tiedonkeruun intressiä. Haastattelut toimivat tapana mahdollistaa opettajien toiminnan reflektointi ja mahdollisten kehittämiskohteiden löytäminen. Aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysimenetelmällä. Haastatteluiden lisäksi aineistona käytettiin opetushallituksen julkaisemaa osaamisperusteisuutta käsittelevää opasta.

Tutkimuksen tulokset muodostuivat kuudesta yleisestä merkitysverkostosta, jotka kuvasivat opettajien kokemuksia opetussuunnitelmaprosessiin osallistumisesta. Yleisiä merkitysverkostoja tarkasteltiin subjektilähtöisen sosiokulttuurisen toimijuuden ja psykologisen omistajuuden näkökulmista.

Opettajien ammatillinen toimijuus näyttäytyi opetussuunnitelmaprosessissa monipuolisesti. Vaikka opetussuunnitelmatyötä tehtiin opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti, opettajilla oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten perusteita tulkittiin ja miten sisältöjä suunniteltiin niiden pohjalta. Opettajien yksilöllinen toiminta poikkesi toisistaan, mutta rakentui silti pääosin opettajien aikaisempien ammatillisten kokemusten ja oman osaamisen varaan. Yhteistyö koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa mahdollistui yksilöllisillä tavoilla rakentuen omien ammatillisten kontaktien ja oman aktiivisuuden varaan. Opetussuunnitelmatyötä ei aluksi ohjattu opetussuunnitelmatyöryhmän puolesta, joka mahdollisti opettajille monipuolisemman toimijuuden ja mahdollisuudet vaikuttaa suunnittelun sisältöön. Tämä mahdollisti myös psykologisen omistajuuden syntymisen suunniteltavia opintokokonaisuuksia kohtaan. Psykologisen omistajuuden kohdetta uhkasivat kuitenkin koordinaattoreiden tekemät muutokset töihin, joiden koettiin uhkaavan opettajien omaa työtä ja asiantuntijuutta. Opettajat pyrkivät omalla toiminnallaan vastustamaan tehtyjä muutoksia.

Tuloksien perusteella voidaan todeta, että vaikka sosiokulttuuriset olosuhteet rajoittavat opettajien toimijuutta opetussuunnitelmaprosessissa, heillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa yksilöllisellä toimijuudellaan prosessin kulkuun sekä koulutuspoliittisen reformin toimeenpanoon. Tuloksien perusteella voidaan myös sanoa, että opetussuunnitelmatyössä voi olla tarpeen huomioida psykologisen omistajuuden näkökulma ja sen syntyminen suunnitteluprosessissa. Koulutusorganisaatioissa voi olla tarpeen ottaa huomioon miten paljon autonomiaa opettajille halutaan myöntää suunnittelutyöhön. Autonomian määrällä voi olla tärkeä merkitys psykologisen omistajuuden syntymiselle ja haluttuihin muutoksiin sitoutumiseen. Koulutuspoliittisten reformien toteuttamisen kannalta opettajien liiallinen autonomia opetussuunnitelmaprosesseissa voi olla esteenä tai hidasteena muutosten aikaansaamiseksi.