Kolmevuotiaiden isosiskojen kielenkäyttö seitsenkuisten kaksossisarusten kieliympäristönä. Kaksi tapaustutkimusta.

Abstract

Kaksoslapsilla on havaittu olevan kohonnut riski viivästyneeseen puheen ja kielen kehitykseen, mikä tutkimusten mukaan johtuu pääosin ympäristötekijöistä. Kuitenkin sitä kieliympäristöä, jossa kaksoslapset varttuvat varhaislapsuutensa, on tutkittu vasta vähän. Erityisen niukasti on tietoa isosisarusten vaikutuksesta kaksoslasten kieliympäristöön, ja sisaruspuheen pragmatiikkaa on etenkin Suomessa tutkittu muutenkin hyvin vähän. Kaksoslasten kieliympäristön tutkimus lisää ymmärrystä kohonneesta viivästyneen puheen ja kielen kehityksen riskistä, ja ymmärtämällä riskin syitä voidaan myöhemmin pyrkiä vaikuttamaan sekä ennaltaehkäisyyn että kuntoutukseen. Poikkeavasti kehittyvien lasten lähipiirin tulisi olla muita tietoisempia siitä, millainen kielellinen käyttäytyminen kulloinkin tukee lapsen kehitystä parhaiten ja takaa näin mahdollisuuden käyttää kieltä sen lukuisissa eri tehtävissä.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahden kaksosperheen seitsenkuisten kaksossisarusten kotiympäristössään kuulemaa isosisaruksen puhetta. Isosisarukset olivat noin kolmevuotiaita tyttöjä, joiden puheesta erotettiin LENA -ohjelman raporttien avulla päivän aktiivisin äänessäoloaika. Isosisarusten puheen suuntaus pyrittiin tulkitsemaan, ja lisäksi puhe luokiteltiin kahdeksaan luokkaan soveltaen M.A.K. Hallidayn luokittelua kielenkäyttötehtävistä.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kaksossisaruksille suuntautui kotiympäristössä huomattavasti pienempi osa isosisaruksen puheesta kuin läsnä olevalle aikuiselle. Tulosten perusteella myös käytettyjen kielenkäyttötehtävien osuudet erosivat keskenään jonkin verran riippuen siitä, oliko puhe suunnattu aikuiselle vai kaksossisaruksille. Eroista merkittävimpiä olivat säätelevän, heuristisen, informatiivisen ja instrumentaalisen kielen suhteelliset osuudet: säätelevää kieltä suunnattiin kaksossisaruksille enemmän, mutta heuristista, informatiivista ja instrumentaalista kieltä kaksoset kuulivat enemmän aikuiselle kuin itselleen suunnatussa puheessa. Yhteneväistä käytetyissä kielenkäyttötehtävissä oli muun muassa se, että vuorovaikutuksellista kieltä esiintyi suhteellisesti eniten niin kaksosille kuin aikuisellekin suunnatussa puheessa.

Tämän tutkimuksen otoskoolla ja luokittelutarkkuudella yleistäminen ei ole mahdollista, mutta saadut tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia sekä antavat hieman uutta tietoa suomalaisesta sisaruspuheesta. Tarkempia tutkimuksia kuitenkin tarvitaan, jotta saadaan selville, onko isosisarus kaksoslasten kielen kehityksen kannalta edistäjä vai hidastaja. Erityisesti tämän tutkimuksen myötä jäätiin kaipaamaan vielä tarkempaa analyysia kielenkäyttötehtävien sisällöstä. Lisäksi tulevaisuuden tutkimuksissa videointi olisi hyödyllinen lisä sekä isosisaruksen että kaksosparin toiminnan tarkasteluun vuorovaikutustilanteessa. Kaksosille suunnatusta puheesta tulisi myös tutkia yhdelle lapselle yksilöllisesti suunnatun puheen osuutta, jotta saataisiin selville, lisääkö isosisaruksen läsnäolo yksilöllisesti suunnatun puheen määrää vai vähentääkö se sitä.