Raudan aiheuttamat magneettikuvan kontrastin muutokset syvässä harmaassa aineessa ja niiden yhteys EDSS-luokitukseen PPMS- ja KEO-potilailla
Laaksonen, Jani (2015)
Laaksonen, Jani
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602091176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602091176
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin raudan aiheuttamien syvän harmaan aineen kontrastimuutoksien yhteyttä EDSS- eli Extended Disability Status Scale –luokitukseen ja oireiden kestoon PPMS- (primaarisesti progressiivinen MS-tauti) ja KEO-potilailla (kliinisesti eriytynyt oireyhtymä).
Tutkimusaineistona oli 44 potilasta (KEO, n = 24 ja PPMS, n = 20), joista oli kolme T2-painotteista FLAIR-magneettikuvaa kahden vuoden välein. Magneettikuvista mitattiin signaali-intensiteettiä kuvaavat harmaasävyarvot syvän harmaan aineen rakenteista ja corpus callosumin genusta kontrastin laskemiseksi.
Ainoastaan KEO-potilailla matalat kontrastiarvot vasemmissa talamuksissa ja oikeissa red nucleuksissa ennustivat EDSS-luokituksen muuttumista. Rautapitoisuusmuutosten yhteyttä EDSSluokitukseen tutkittiin myös kontrastin ja EDSS-luokitusten välisellä korrelaatiolla. Koko aineistossa kontrastiarvot korreloivat EDSS-luokituksen kanssa lähes kaikissa rakenteissa, mutta tutkimuksessamme PPMS- ja KEO-potilaat olivat iältään hyvin erilaisia. Korrelaatioiden merkitsevyydet hävisivätkin kaikista rakenteista ikävakioinnin jälkeen. Oireiden kestolla oli iästä riippumaton yhteys kontrasteihin osassa rakenteissa.
Tutkimuksessa ei ollut terveitä verrokkeja. Lisätutkimuksilla, joissa verrattaisiin kontrastin muutosten astetta terveisiin verrokeihin, saataisiin etenkin PPMS-potilailla lisää tietoa raudan aiheuttamien syvän harmaan aineen muutosten vaikutuksesta EDSS-luokitukseen.
Tutkimusaineistona oli 44 potilasta (KEO, n = 24 ja PPMS, n = 20), joista oli kolme T2-painotteista FLAIR-magneettikuvaa kahden vuoden välein. Magneettikuvista mitattiin signaali-intensiteettiä kuvaavat harmaasävyarvot syvän harmaan aineen rakenteista ja corpus callosumin genusta kontrastin laskemiseksi.
Ainoastaan KEO-potilailla matalat kontrastiarvot vasemmissa talamuksissa ja oikeissa red nucleuksissa ennustivat EDSS-luokituksen muuttumista. Rautapitoisuusmuutosten yhteyttä EDSSluokitukseen tutkittiin myös kontrastin ja EDSS-luokitusten välisellä korrelaatiolla. Koko aineistossa kontrastiarvot korreloivat EDSS-luokituksen kanssa lähes kaikissa rakenteissa, mutta tutkimuksessamme PPMS- ja KEO-potilaat olivat iältään hyvin erilaisia. Korrelaatioiden merkitsevyydet hävisivätkin kaikista rakenteista ikävakioinnin jälkeen. Oireiden kestolla oli iästä riippumaton yhteys kontrasteihin osassa rakenteissa.
Tutkimuksessa ei ollut terveitä verrokkeja. Lisätutkimuksilla, joissa verrattaisiin kontrastin muutosten astetta terveisiin verrokeihin, saataisiin etenkin PPMS-potilailla lisää tietoa raudan aiheuttamien syvän harmaan aineen muutosten vaikutuksesta EDSS-luokitukseen.