Adverse Reactions to Metal Debris in Metal-on-Metal Hip Resurfacings and Total Hip Arthroplasties: Screening, diagnostics and treatment
Lainiala, Olli (2016)
Lainiala, Olli
Tampere University Press
2016
Kirurgia/ortopedia ja traumatologia - Surgery/orthopedics and traumatology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0034-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0034-0
Tiivistelmä
Perinteiset 1990-luvulla käytössä olleet lonkan metalli-muovi-tekonivelet kuluivat etenkin nuorilla ja liikunnallisesti aktiivisilla potilailla nopeasti, minkä vuoksi näitä tekoniveliä jouduttiin vaihtamaan usein uusintaleikkauksissa. Tämä johti metalli-metalli-liukupintaa (metal-on-metal, MoM) hyödyntävien uusien tekonivelten kehittämiseen ja laajamittaiseen käyttöönottoon. MoM-tekonivelten alustavat tulokset olivat hyviä, mutta usean vuoden käytön jälkeen niihin havaittiin liittyvän tekonivelen pinnasta irronneiden koboltti- ja kromi-ionien aiheuttamia lonkkaa ympäröivien pehmytkudosten muutoksia, niin kutsuttuja metallireaktioita.
Tässä väitöskirjassa arvioitiin metallireaktion tutkimisessa käytettävien menetelmien käyttökelpoisuutta sekä metallireaktion vuoksi tehtyjen uusintaleikkausten tuloksia. Väitöskirjatutkimus suoritettiin Tekonivelsairaala Coxassa 2011-2016. Tutkimuksessa määritettiin riskitekijöitä kohonneille veren koboltti- ja kromipitoisuuksille, arvioitiin magneettikuvauksen ja ultraäänen käyttökelpoisuutta MoM-tekoniveliin liittyvien pehmytkudosmuutosten tunnistamisessa sekä tutkittiin MoM-tekonivelen uusintaleikkauksen vaikutusta veren metalli-ionipitoisuuksiin sekä potilaiden oireisiin.
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin erityisesti varrellisiin suurinupillisiin MoM-tekoniveliin liittyvän kohonneita veren koboltti- ja kromi-ionipitoisuuksia. Varrellisissa MoM-tekonivelissä riskiä kohonneille metalli-ionipitoisuuksille lisäsivät naissukupuoli, suuri komponentin koko sekä leikkauksesta kulunut aika. MoM-pinnoitetekonivelen saaneilla potilailla riskiä lisäsivät pieni komponentin koko, korkea kuppikomponentin kallistuskulma sekä potilaan nuori ikä.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä sekä magneetti- että ultraäänikuvantamisen todettiin olevan käyttökelpoisia menetelmiä metallireaktioiden havaitsemisessa, eikä omien tuloksiemme ja kirjallisuuden perustella kumpaakaan voida nostaa yksiselitteisesti toisen yläpuolelle. Vuotta vanhempien kuvantamistutkimusten totesimme olevan epäluotettavia, eikä niiden käyttöä suositella päätöksenteossa tai uusintaleikkauksen suunnittelussa.
Väitöskirjan neljännessä osatyössä havaittiin, että MoM-tekonivelen saaneiden potilaiden systemaattinen seuranta paljastaa paljon oireettomia metallireaktiota ja johtaa lisääntyneeseen uusintaleikkausten määrään. Viidennessä osatyössä taas havaittiin, että metallireaktion vuoksi tehdyn uusintaleikkauksen jälkeen veren metalli-ionipitoisuudet pienenivät, mutta osalle potilaista jäi edelleen merkittävissä määrin oireita.
Vaikka väitöskirjatyö vastasikin useisiin kysymyksiin, herätti se myös uusia kysymyksiä. Ketkä potilaat hyötyvät uusintaleikkauksesta, keiden kohdalla seuranta olisi parempi vaihtoehto, ja mitkä ovat ne vaikeaa kudostuhoa ennustavat löydökset, joiden perusteella oireettomalle potilaallekin kannattaa tehdä uusintaleikkaus? Tulevaisuudessa on tärkeää arvioida eri hoitovaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja MoM-tekonivelen saaneilla potilailla, ja kehittää nykyistä yksilöllisemmin räätälöityjä seuranta- ja hoitosuosituksia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tässä väitöskirjassa arvioitiin metallireaktion tutkimisessa käytettävien menetelmien käyttökelpoisuutta sekä metallireaktion vuoksi tehtyjen uusintaleikkausten tuloksia. Väitöskirjatutkimus suoritettiin Tekonivelsairaala Coxassa 2011-2016. Tutkimuksessa määritettiin riskitekijöitä kohonneille veren koboltti- ja kromipitoisuuksille, arvioitiin magneettikuvauksen ja ultraäänen käyttökelpoisuutta MoM-tekoniveliin liittyvien pehmytkudosmuutosten tunnistamisessa sekä tutkittiin MoM-tekonivelen uusintaleikkauksen vaikutusta veren metalli-ionipitoisuuksiin sekä potilaiden oireisiin.
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin erityisesti varrellisiin suurinupillisiin MoM-tekoniveliin liittyvän kohonneita veren koboltti- ja kromi-ionipitoisuuksia. Varrellisissa MoM-tekonivelissä riskiä kohonneille metalli-ionipitoisuuksille lisäsivät naissukupuoli, suuri komponentin koko sekä leikkauksesta kulunut aika. MoM-pinnoitetekonivelen saaneilla potilailla riskiä lisäsivät pieni komponentin koko, korkea kuppikomponentin kallistuskulma sekä potilaan nuori ikä.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä sekä magneetti- että ultraäänikuvantamisen todettiin olevan käyttökelpoisia menetelmiä metallireaktioiden havaitsemisessa, eikä omien tuloksiemme ja kirjallisuuden perustella kumpaakaan voida nostaa yksiselitteisesti toisen yläpuolelle. Vuotta vanhempien kuvantamistutkimusten totesimme olevan epäluotettavia, eikä niiden käyttöä suositella päätöksenteossa tai uusintaleikkauksen suunnittelussa.
Väitöskirjan neljännessä osatyössä havaittiin, että MoM-tekonivelen saaneiden potilaiden systemaattinen seuranta paljastaa paljon oireettomia metallireaktiota ja johtaa lisääntyneeseen uusintaleikkausten määrään. Viidennessä osatyössä taas havaittiin, että metallireaktion vuoksi tehdyn uusintaleikkauksen jälkeen veren metalli-ionipitoisuudet pienenivät, mutta osalle potilaista jäi edelleen merkittävissä määrin oireita.
Vaikka väitöskirjatyö vastasikin useisiin kysymyksiin, herätti se myös uusia kysymyksiä. Ketkä potilaat hyötyvät uusintaleikkauksesta, keiden kohdalla seuranta olisi parempi vaihtoehto, ja mitkä ovat ne vaikeaa kudostuhoa ennustavat löydökset, joiden perusteella oireettomalle potilaallekin kannattaa tehdä uusintaleikkaus? Tulevaisuudessa on tärkeää arvioida eri hoitovaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja MoM-tekonivelen saaneilla potilailla, ja kehittää nykyistä yksilöllisemmin räätälöityjä seuranta- ja hoitosuosituksia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4902]
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineisto, joilla on samankaltaisia nimekkeitä, tekijöitä tai asiasanoja.
-
Association between periprosthetic tissue metal content, whole blood and synovial fluid metal ion levels and histopathological findings in patients with failed metal-on-metal hip replacement
Lehtovirta, L; Reito, A; Parkkinen, J; Peräniemi, S; Vepsäläinen, J; Eskelinen, A (2018)
article -
Inflammatory Phenotype in Failed Metal-On-Metal Hip Arthroplasty Correlates with Blood Metal Concentrations
Paukkeri, Erja-Leena; Korhonen, Riku; Hämäläinen, Mari; Pesu, Marko; Eskelinen, Antti; Moilanen, Teemu; Moilanen, Eeva (2016)
articleIntroduction Hip arthroplasty is the standard treatment of a painful hip destruction. The use of modern metal-on-metal (MOM) bearing surfaces gained popularity in total hip arthroplasties during the last decade. Recently, ... -
Metal-on-metal hip resurfacing – medium-term results, prevalence and risk factors for adverse reaction to metal debris
Reito, Aleksi
Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 1449 (Tampere University Press, 2014)
ArtikkeliväitöskirjaLonkan kokometallinen pinnoitetekonivel – keskipitkän aikavälin tulokset sekä haitallisen metallireaktion esiintyvyys ja riskitekijät Perinteisten metalli-muoviliukuparia käyttävien lonkkatekonivelten huonot tulokset ...