Terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa
Kanervio, Mea (2016)
2016
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602051173
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602051173
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus hoitotyön interventiotutkimuksesta ja toinen osa on julkaisuharkintaan tarjottu tutkimusartikkeli (Kanervio Mea, Paavilainen Eija ja Kylmä Jari: Terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa).
Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan mitä hoitotyön interventiotutkimus on. Kliinisen tutkimuksen keskeisinä työkaluina ovat erilaiset interventiot. Interventioiden avulla kehitetään hoitotyön menetelmiä, jotka ovat tehokkaita, päteviä ja asianmukaisia. Tämän lisäksi niiden avulla pohditaan kuinka perusteltua, luotettavaa ja vaikuttavaa toiminta on yksilön, hoitoyhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Katsauksessa kuvaillaan hoitotyön interventiotutkimuksen suunnittelua, arviointia ja tulosten hyödyntämistä.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä käynnissä olevaa Lapsiperheen tuki riskitilanteessa -tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuinka terveydenhoitajat arvioivat lasten kaltoinkohtelun riskiä neuvolatyössä sekä heidän kokemuksia CAP-mittarin käytöstä. Child Abuse Potential Inventory (CAP- mittari) on kehitetty arvioimaan vanhempien tai lapsen huoltajan mahdollista riskiä kaltoinkohdella lastaan.
Aineisto kerättiin haastattelemalla äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviä terveydenhoitajia (n=10), jotka osallistuivat tutkimushankkeen interventiotutkimuksen toteutukseen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan terveydenhoitajien riskin arviointi perustui koulutukseen, ammattitaitoon, asiantuntijuuteen, arvioinnin työkaluihin, vuorovaikutuksellisuuteen ja tiimityöskentelyyn. Haastateltavat kokivat riskinarviointimittarin (CAP- mittari) käytön sekä haastavana että työtä tukevana. Ongelmaksi nousi vaikean aihealueen lisäksi perheiden haluttomuus osallistua tutkimukseen ja riskinarviointimittarin pituus. Mittarin hyvänä puolena pidettiin sen käytettävyyttä aran aiheen käsittelyssä. Mittarin käyttö koettiin myös oman sekä perheiden ajattelun herättelijänä.
Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan mitä hoitotyön interventiotutkimus on. Kliinisen tutkimuksen keskeisinä työkaluina ovat erilaiset interventiot. Interventioiden avulla kehitetään hoitotyön menetelmiä, jotka ovat tehokkaita, päteviä ja asianmukaisia. Tämän lisäksi niiden avulla pohditaan kuinka perusteltua, luotettavaa ja vaikuttavaa toiminta on yksilön, hoitoyhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Katsauksessa kuvaillaan hoitotyön interventiotutkimuksen suunnittelua, arviointia ja tulosten hyödyntämistä.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnista. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä käynnissä olevaa Lapsiperheen tuki riskitilanteessa -tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuinka terveydenhoitajat arvioivat lasten kaltoinkohtelun riskiä neuvolatyössä sekä heidän kokemuksia CAP-mittarin käytöstä. Child Abuse Potential Inventory (CAP- mittari) on kehitetty arvioimaan vanhempien tai lapsen huoltajan mahdollista riskiä kaltoinkohdella lastaan.
Aineisto kerättiin haastattelemalla äitiys- ja lastenneuvolassa työskenteleviä terveydenhoitajia (n=10), jotka osallistuivat tutkimushankkeen interventiotutkimuksen toteutukseen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan terveydenhoitajien riskin arviointi perustui koulutukseen, ammattitaitoon, asiantuntijuuteen, arvioinnin työkaluihin, vuorovaikutuksellisuuteen ja tiimityöskentelyyn. Haastateltavat kokivat riskinarviointimittarin (CAP- mittari) käytön sekä haastavana että työtä tukevana. Ongelmaksi nousi vaikean aihealueen lisäksi perheiden haluttomuus osallistua tutkimukseen ja riskinarviointimittarin pituus. Mittarin hyvänä puolena pidettiin sen käytettävyyttä aran aiheen käsittelyssä. Mittarin käyttö koettiin myös oman sekä perheiden ajattelun herättelijänä.