Telomeerien yhteys lepohemodynamiikkaan

Abstract

Telomeerit ovat kromosomien päissä sijaitsevia DNA-segmenttejä, jotka mahdollistavat DNA:n täydellisen kahdentumisen ja suojaavat kromosomeja tarttumiselta toisiinsa sekä DNA:n korjausmekanismeilta. On jo kauan tiedetty, että telomeerit lyhentyvät joka solunjakautumisella, ja että niiden lyhentyminen aiheuttaa lopulta solun vanhenemisen ja apoptoosin. Vanhentuessaan esimerkiksi endoteelisolut erittävät vähemmän typpioksidia, mikä huonontaa valtimon kykyä laajentua.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko telomeerien keskipituudella tai lyhyiden telomeerien prosentuaalisella osuudella yhteyttä lepohemodynamiikan suureisiin.

Telomeerien määritys tehtiin Southern blot -menetelmällä ja koehenkilöiden hemodynamiikan mittaukset tehtiin käyttäen jatkuvaa tonometristä verenpainemittausta ranteesta, pulssiaaltoanalyysia (SpygmoCorR) ja impedanssikardiografiaa (CircMonR). Tutkittavina oli 578 henkilöä, joilla ei ollut käytössä mitään suoraan verenkiertoelimistöön vaikuttavia lääkkeitä.

Univariaattianalyysissa radiaalisilla ja sentraalisilla verenpaineilla, aortan pulssipaineella, paineheijasteilla, ääreisverenkierron vastuksella ja pulssiaallon etenemisnopeudella oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio keskimääräisen telomeeripituuden kanssa. Lisäksi univariaattianalyysissa iällä, BMI:llä, aortan systolisella paineella, aortan pulssipaineella, paineheijasteilla ja pulssiaallon etenemisnopeudella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys lyhyiden telomeerien prosentuaaliseen osuuteen. Monimuuttuja-analyysissa telomeerien ja lepohemodynaamikan suureiden väliltä ei löytynyt yhtään itsenäistä yhteyttä (kaikilla tutkituilla muuttujilla P > 0,05). Telomeeripituus tai lyhyiden telomeerien osuus ei siis näytä assosioituvan muutoksiin lepohemodynamiikassa.