Association between long-term exercise loading and lumbar spine trabecular bone score (TBS) in different exercise loading groups
Heiniö, Laura (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031159
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli tutkia, onko eri tyyppisellä fyysisellä kuormituksella yhteyttä lannenikamien rakenteeseen trabecular bone score (TBS) -arvoa käyttäen.
Työssä tutkittiin 88 suomalaista naiskilpaurheilijaa sekä 19 fyysisesti aktiivista verrokkinaista. Osallistujien keski-ikä oli 24,3 vuotta. Urheilijat jaettiin urheiluharjoittelun tyypin mukaan viiteen eri ryhmään: suuren intensiteetin iskutus (korkeushyppääjät ja kolmiloikkaajat), eri suunnista tuleva vaihteleva iskutus (jalkapalloilijat ja squashin pelaajat), voimakas iskutus (painonnostajat), toistuva iskutus (kestävyysjuoksijat) sekä toistuva, ei-iskuttava harjoittelu (uimarit). TBS-arvot määritettiin lannenikamien DXA-kuvista. Lisäksi mitattiin kehon pituus ja paino, rasvaprosentti, lihasmassa, maksimaalinen isometrinen jalkojen ekstensiovoima, dynaaminen hyppyvoima sekä lannenikamien BMD.
Kestävyysjuoksijoiden keskimääräinen TBS-arvo oli tilastollisesti merkittävästi matalampi kaikkiin muihin ryhmiin verrattuna; 6,3 % matalampi kuin verrokkiryhmällä ja 8,8 % matalampi kuin painonnostajaryhmällä. Nämä erot säilyivät merkittävinä kun ikä, paino, pituus, rasvaprosentti, BMD ja hyppyvoima otettiin tilastollisesti huomioon.
Johtopäätöksenä oli, että harjoittelun iskutuksen tyypillä on merkitystä lannenikamien TBS-arvoon. Tämä saattaa tarkoittaa erilaista lannenikamien mikroarkkitehtuuria riippuen harjoitteluhistorian iskutuksen tyypistä.
Työssä tutkittiin 88 suomalaista naiskilpaurheilijaa sekä 19 fyysisesti aktiivista verrokkinaista. Osallistujien keski-ikä oli 24,3 vuotta. Urheilijat jaettiin urheiluharjoittelun tyypin mukaan viiteen eri ryhmään: suuren intensiteetin iskutus (korkeushyppääjät ja kolmiloikkaajat), eri suunnista tuleva vaihteleva iskutus (jalkapalloilijat ja squashin pelaajat), voimakas iskutus (painonnostajat), toistuva iskutus (kestävyysjuoksijat) sekä toistuva, ei-iskuttava harjoittelu (uimarit). TBS-arvot määritettiin lannenikamien DXA-kuvista. Lisäksi mitattiin kehon pituus ja paino, rasvaprosentti, lihasmassa, maksimaalinen isometrinen jalkojen ekstensiovoima, dynaaminen hyppyvoima sekä lannenikamien BMD.
Kestävyysjuoksijoiden keskimääräinen TBS-arvo oli tilastollisesti merkittävästi matalampi kaikkiin muihin ryhmiin verrattuna; 6,3 % matalampi kuin verrokkiryhmällä ja 8,8 % matalampi kuin painonnostajaryhmällä. Nämä erot säilyivät merkittävinä kun ikä, paino, pituus, rasvaprosentti, BMD ja hyppyvoima otettiin tilastollisesti huomioon.
Johtopäätöksenä oli, että harjoittelun iskutuksen tyypillä on merkitystä lannenikamien TBS-arvoon. Tämä saattaa tarkoittaa erilaista lannenikamien mikroarkkitehtuuria riippuen harjoitteluhistorian iskutuksen tyypistä.