Keski-maa asenteiden peilinä - audiovisuaalinen analyysi elokuvatrilogiasta Taru sormusten herrasta
Suojanen, Johanna (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-01-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031156
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031156
Tiivistelmä
Kulttuurinen elokuvamusiikin tutkimus korostaa musiikin ja äänen merkitystä audiovisuaalisessa nykykulttuurissa sekä äänen ja musiikin liukuvaa rajaa.
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten toiseutta tuotetaan äänen, musiikin ja kuvan avulla Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa sekä miten tämä teos populaarikulttuurin edustajana representoi audiovisuaalisia stereotypioita. Koska elokuva on katsojalleen audiovisuaalinen kokemus, on elokuvamusiikin tutkimusta mahdotonta tehdä analysoimatta myös kuvaa. Siksi tarkastelen musiikin ja äänen lisäksi myös kuvallista aineistoa. Tutkielmani onkin audiovisuaalinen analyysi tästä mediatekstistä.
Analyysini lähdeaineisto on elokuvatrilogian kuusi kohtausta. Pohdin, miten näissä kohtauksissa toiseutta rakennetaan ja mainitsemaani me ja muut -asetelmaa vahvistetaan. Pääasiallisena apuna kulttuurisessa elokuvamusiikin analysoinnissa minulla oli Stuart Hallin (2008) esittämä teoriakehys, jonka hän esittää kirjassa Identiteetti. Hänen käsityksensä toiseudesta oli kulmakivi, johon tutkielmani perustuu. Työni analyyttinen kehys perustui osittain myös Anu Juvan (1995, 2008) ja Claudia Gorbmanin (1987) esittämiin elokuvamusiikin funktioihin sekä musiikkisemiotiikkaan.
Tutkimukseni osoittaa, että populaarikulttuuri sekä rakentuu aiempiin kulttuurisiin konventioihin, vallitseviin asenteisiin ja historiallisiin käsitekarttoihin että tuottaa ja rakentaa itse konventioita, asenteita ja käsitteitä. Analyysissani sain selville tapoja, joilla elokuvatrilogia Taru sormusten herrasta representoi stereotyyppejä sekä vahvistaa käsitystä toiseudesta. Löysin useita visuaalisia ja äänellisiä konnotaatioita siihen, että vihollisen esitettiin olevan ulkoeurooppalainen. Perustelin tätä näkemystä myös sillä, että sekä alkuperäinen teos että siihen perustuva elokuvaversio pyrkivät sankareiden, elokuvan päähenkilöiden identifioimiseen eurooppalaisiksi. Rotuun vihjaavilla lokeroinneilla audiovisuaalinen aineisto vahvistaa länsimaisen populaarikulttuurin hegemonista asemaa ja muokkaa yleisönsä asenteita. Toiset voidaan tunnistaa tekemällä eroja. Myös oma identiteetti tunnistetaan tekemällä ero toisiin. Länsi tarjoaa arviointiperusteet, joita vasten muita yhteiskuntia asetetaan järjestykseen.
Elokuvalle on kehittynyt vakiintunut vastaanottohistoria. Taru sormusten herrasta -trilogia on tyypillinen suuren budjetin kassamagneetti ja se noudattelee amerikkalaisen elokuvan konventioita uskollisesti. Toisin sanoen se ei uskalla poiketa vastaanottohistorian luomista säännöistä, vaan tuottaa mediatekstiä konsensushakuisesti, hegemonista mielipidettä mukaillen.
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten toiseutta tuotetaan äänen, musiikin ja kuvan avulla Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa sekä miten tämä teos populaarikulttuurin edustajana representoi audiovisuaalisia stereotypioita. Koska elokuva on katsojalleen audiovisuaalinen kokemus, on elokuvamusiikin tutkimusta mahdotonta tehdä analysoimatta myös kuvaa. Siksi tarkastelen musiikin ja äänen lisäksi myös kuvallista aineistoa. Tutkielmani onkin audiovisuaalinen analyysi tästä mediatekstistä.
Analyysini lähdeaineisto on elokuvatrilogian kuusi kohtausta. Pohdin, miten näissä kohtauksissa toiseutta rakennetaan ja mainitsemaani me ja muut -asetelmaa vahvistetaan. Pääasiallisena apuna kulttuurisessa elokuvamusiikin analysoinnissa minulla oli Stuart Hallin (2008) esittämä teoriakehys, jonka hän esittää kirjassa Identiteetti. Hänen käsityksensä toiseudesta oli kulmakivi, johon tutkielmani perustuu. Työni analyyttinen kehys perustui osittain myös Anu Juvan (1995, 2008) ja Claudia Gorbmanin (1987) esittämiin elokuvamusiikin funktioihin sekä musiikkisemiotiikkaan.
Tutkimukseni osoittaa, että populaarikulttuuri sekä rakentuu aiempiin kulttuurisiin konventioihin, vallitseviin asenteisiin ja historiallisiin käsitekarttoihin että tuottaa ja rakentaa itse konventioita, asenteita ja käsitteitä. Analyysissani sain selville tapoja, joilla elokuvatrilogia Taru sormusten herrasta representoi stereotyyppejä sekä vahvistaa käsitystä toiseudesta. Löysin useita visuaalisia ja äänellisiä konnotaatioita siihen, että vihollisen esitettiin olevan ulkoeurooppalainen. Perustelin tätä näkemystä myös sillä, että sekä alkuperäinen teos että siihen perustuva elokuvaversio pyrkivät sankareiden, elokuvan päähenkilöiden identifioimiseen eurooppalaisiksi. Rotuun vihjaavilla lokeroinneilla audiovisuaalinen aineisto vahvistaa länsimaisen populaarikulttuurin hegemonista asemaa ja muokkaa yleisönsä asenteita. Toiset voidaan tunnistaa tekemällä eroja. Myös oma identiteetti tunnistetaan tekemällä ero toisiin. Länsi tarjoaa arviointiperusteet, joita vasten muita yhteiskuntia asetetaan järjestykseen.
Elokuvalle on kehittynyt vakiintunut vastaanottohistoria. Taru sormusten herrasta -trilogia on tyypillinen suuren budjetin kassamagneetti ja se noudattelee amerikkalaisen elokuvan konventioita uskollisesti. Toisin sanoen se ei uskalla poiketa vastaanottohistorian luomista säännöistä, vaan tuottaa mediatekstiä konsensushakuisesti, hegemonista mielipidettä mukaillen.